Teneriffa 2018 Matkakertomus

To 08.11.    Äkkilähtö

Marraskuun harmauteen kaivattiin valohoitoa. Tiistai-iltana katsottiin netistä, että Aurinkomatkat vie viikoksi Puerto de la Cruziin hintaan 350 euroa . Se valittiin. Lähtöön oli aikaa 32 tuntia.

 

Torstai-aamuna oli herätys klo 03:20. Koneen piti nousta klo 05:50, mutta jotain teknistä vikaa korjattiin vielä. Ei saatu kuntoon, konetta piti vaihtaa. Onneksi oltiin Finnairin kotikentällä, uusi kone saatiin nopeasti ja matkaan päästiin alle kahden tunnin viivästyksellä.

Teneriffalla oli meitä vastassa +24 asteinen aurinkoinen sää. Majoituimme hotelliin GF Noelia muutaman sadan metrin päähän uimarannasta. Huomasimme pian, että aallot olivat niin isoja, ettei kukaan uinut meressä paitsi surffarit. Hotellin katolla oli auringonottoalue ja uima-allas .

 

Pe 09.11.   Kaupungilla

Kävelimme keskustan lännestä itään kolmeen kertaan aina eri katuja; niinpä kaupunki tuli nopeasti tutuksi. Suomi on näillä saarilla suurvalta; ravintoloissa on suomenkieliset ruokalistat ja henkilökunta osaa suomea, Iltalehteä on myynnissä siellä sun täällä. Tässäkin kylässä majailee enemmän tai vähemmän pysyvästi 3000 suomalaista ja suomen kieltä kuulee usein kadulla.

 

 

 

La 10.11.   Taoro Parque

Kaupunki sijaitsee rinteessä puutarhamaisen Orotavan laakson alapäässä. Kaikkein ylimpänä kohoaa Espanjan korkein vuori Teide yli 3700 metrin korkeuteen. Teide-vuori vaikuttaa dramaattisesti saaren ilmastoon: Täällä pohjoispuolella sataa sopivasti hedelmänviljelyn tarpeisiin, mutta etelään Playa de la Americas’in puolelle eivät sateet Teiden yli pääse, ja se onkin auringonoton kannalta parempi valinta. Nyt kiipeämme ylös rinnettä Taoron puistoon. Siellä on myös yksityinen Jardin Aquatic, missä idea on sinänsä hyvä: Jyrkässä rinteessä on päällekkäisiä vesialtaita, joissa veden on tarkoitus lorista alamäkeen kukkivan puutarhan keskellä. Valitettavasti systeemi on aivan rappiolla ja paha pettymys.

 

 

 

Su 11.11.   Loro Parque

Saaren pakollinen käyntikohde on eläinpuisto Loro Parque. Puiston perinteinen teema ovat papukaijat , joita on satoja lajeja, mutta myös isoja elukoita kuten gorilloja löytyy. Erityisen suosittuja ovat koulutettujen vesieläinten näytökset. Tutustumme niiden aikatauluun ja kiiruhdamme miekkavalas-show’sta merileijona-show’hun ja sieltä delfiini-show’hun. Myös opetetuilla papukaijoilla on oma esityksensä, mutta sitä emme tällä kertaa saa aikatauluun sovitetuksi; olemme nähneet sen joskus 9 vuotta sitten. Isot ja häijyt miekkavalaat kastelevat katsomon alariveillä istujat kännyköineen, ja muilla katsojilla on hauskaa.

 

 

 

Ma 12.11.   Jumalan peukalo

Maanantai-aamu koittaa kotoisen harmaana ja sateisena, mutta me olemme vain vahingoniloisia muiden turistien puolesta, sillä itse olemme suuntaamassa pilvien yläpuolelle Teiden kansallispuistoon. Oppaanamme on Marjut, jolla saaren vakituisena asukkaana on alkuasukasoppaan oikeudet. Sadepilvi ylettyy yli kahteen kilometriin, mutta Teiden kaapelihissin ala-asemalla paistaa odotetusti aurinko. Hissi ei kuitenkaan suostu viemään meitä huipulle, sillä virkailijoiden mielestä siellä tuulee liikaa. Jatkamme siis katsomaan kansallispuiston muita nähtävyyksiä, kuten Kuningattaren kenkää ja Roques de Garcia -kalliomuodostumia.

Niistä kuuluisin on kalliotorni Jumalan peukalo, joka oli takavuosina Espanjan 1000 pesetan setelissäkin. Marjut kertoo leikkimielisen uskomuksen, että Teide-tulivuori purkautuu, jos Jumalan peukaloon koskee. Espanjalaiset ovat alkaneet pihtaamaan kivisiä luontokohteitaan: Teiden korkeimmalle huipulle, joka on vielä 160m hissin yläasemaa korkeammalla, on haettava jopa kuukausia etukäteen pääsylupa, suosittu vaellusreitti Mascan rotko on suljettu ja täälläkin tuhansien tonnien kivimöykyt on ketjuin varjeltu, etteivät turistit niitä pölli. Tämä harmittaa minua; niinpä panen merkille missä puistonvartijat vihellyspilleineen seisoskelevat ja nousen Jumalan peukalolle heille näkymättömissä olevaa rinnettä. Väännän peukaloa, mutta mitään ei tapahdu. Omatuntoni olisikin varmaan vähän kolkuttanut, jos Teide olisi ruvennut purkautumaan.

 

 

 

Ti  13.11.   Jardin Botanico

Tänään kiipeämme taas ylämäkeen Kasvitieteelliseen puutarhaan, joka onkin ihan käymisen arvoinen. Siellä näemme ehkä komeimman puun, minkä maailmanmatkoillamme olemme nähneet.

Puu on kuin kirkko. Illemmalla suoritamme tuloksellista vaateshoppailua.

 

 

 

Ke 14.11.   Anaga

Suomalaisomisteinen Xwander –firma järjestää Teneriffalla turisteille kaiken maailman ohjelmaa, muun muassa patikkaretkiä. Sellaiselle lähdemmekin suomalaisoppaiden Sinin ja Riikan johdolla. Seitsemän kilometrin reitti kulkee pohjoisella Anagan niemimaalla. Polku kulkee aluksi kuin vihreässä tunnelissa laurisilva-metsän läpi. Tällainen ekosysteemi on ikivanha ja oli olemassa jo dinosaurusten aikaan; nykyään sitä tavataan vain muutamilla Atlantin saarilla. Myöhemmin avautuvat patikoijille hienot vuorimaisemat. Matkalla nähdään vuohilauma, ja syötetään sille eväsbanaanien kuoria. Retki loppuu osittain luolaan rakennettuun ravintolaan, jossa tarjotaan muun muassa vuohen lihaa ja juustoa. Olikohan niissä häivähdys banaanin makua?

 

 

 

To 15.11.   Kotimatka

Saamme viimeisen kiertoajelun Puerto de la Cruzissa, kun Aurinkomatkojen bussi kerää asiakkaat hotelleilta. Moottoritie Santa Cruz’in kautta lentokentälle on ruuhkainen kuten kuulemma aina. Lento kotimaahan kestää yli 6 tuntia , eikä siltä ole onneksi mitään kerrottavaa.