Mallorca 2024 - Varaslähtö kevääseen

 

Ke 10.4.          Taas mennään

Otamme ennakkoa keväästä ja lähdemme Albatrossin 10 päivän matkalle Mallorcalle. Emme ole ennen joutuneet lentämään Norwegianilla, mutta nyt niin käy, vieläpä välilaskulla Tukholman kautta. Lennot ovat myöhässä, mutta vain kohtuullisesti. Palman lentoasemalla emme heti tajua, mille hihnalle matkatavarat tulevat, mutta sitten opimme, että Tukholma on espanjaksi Estocolmo. Myös haluamme ostaa automaatista pullon vettä. Automaatin käytöstä on selvät espanjankieliset ohjeet, mutta pullo jää saamatta. Olisi kai vaadittu myös oma älykkyysosamäärä. Mallorcan pääkaupungista Palmasta on reilu 20 km lomapaikkaamme Pegueraan, jonne saavumme noin klo 01 aamuyöstä. Majoitumme neljän tähden hotelliin BQ Bulevar.

 

To 11.4.         Peguera

Nukumme pitkään. Klo 11:30 on tiedotustilaisuus hotellilla. Sen pitää oppaamme Eki enimmäkseen eläkeläisistä koostuvalle 37 hengen laumalleen. Yksi pariskunta Lauttasaaresta on meille ennestään tuttu muutaman vuoden takaiselta Vietnamin matkalta. Päivän ohjelmaan kuuluu opastettu tutustumiskävely Pegueraan. Sen päätteeksi Eki tarjoaa meille juomat rantaravintolassa. Matkan hintaan kuuluu puolihoito eli hotellissa saadaan aamiaisen lisäksi buffet-illallinen.

 

Pe 12.4.         Palma

Päivän ohjemassa on bussiretki Palmaan. Ennen keskustaan saapumista poikkeamme Bellver’in linnavuorelle katsomaan Palman lahden maisemia. Palman kuuluisin nähtävyys on kuitenkin valtava La Seu’n katedraali. Se onkin kaikin puolin upea; sen rakentaminenkin kesti 300 vuotta. Päädyissa olevat pyöreät lasimaalausikkunat ovat lajissaan maailman suurimmat. 1800-luvulla se joutui remonttiin maanjäristyksen seurauksena; silloin Antonio Gaudi pääsi vaikuttamaan sen sisustukseen. Alkuasukasopas kävelytti meitä vanhassa kaupungissa ja näytti meille mm. Sant Francesc’on luostarikirkon, ja kertoi, että sieltä lähtenyt lähetyssaarnaajamunkki oli perustanut Amerikkaan San Diegon, Los Angelesin ja San Franciscon kaupungit. En tiedä, uskoisiko tuota. Sitten meillä on kolme ja puoli tuntia aikaa tutustua Palmaan omin päin. Näemme paljon vanhoja hienoja kämppiä. Satamassa on kolme isoa risteilyalusta ja paljon ökyveneitä. 

 

La 13.4.         Valdemossa

Ensimmäinen pysähdyspaikka päivän bussiretkellä on näköalapaikka korkealla saaren länsirannalla, mistä vanhoina hyvinä aikoina tähysteltiin merirosvoja. Sitten on vuorossa La Granjan ikivanha kartano ja Alfabian upea puutarha. Nämä ovat peräisin maurilaisajalta, joka muutenkin on jättänyt jälkensä saaren kulttuuriin. Päivän pääkohde on kuitenkin Valldemossan vuoristokylä. Se hyödyntää mainonnassaan Frederic Chopin’ia ja George Sand’ia, jotka asuivat siellä pariskuntana yhden talven. Vaikka näiden taiteilijoiden muistoa nyt vaalitaan, eivät aikalaiset heitä juuri kehuneet. Chopinilla oli keuhkotauti ja hän yski koko ajan. Ihmiset karttoivat häntä peläten ruttotartuntaa. Kirjailija George Sand oli nainen, alkuperäiseltä nimeltään Amantine Lucile Aurore Dupin. Hän kuitenkin käytti miesten vaatteita ja röyhytteli paksuja sikareitaan. Pahinta oli, ettei pariskunta ollut naimisissa eikä käynyt kirkossa. Valldemossan nähtävyytenä on komea kartusiaaniluostari, joka on entinen Aragonian kuninkaiden kesäpalatsi; nykyään museona. Vaikka pariskunnan taiteellinen luomistyö kukoisti, kyseisen talven kylmä ja sateinen sää ei tehnyt hyvää Chopinin keuhkotuberkuloosille, ja hän kuoli myöhemmin Pariisissa 39-vuotiaana. Retkiohjemaamme kuului 15 minuutin konsertti, jossa paikallinen pianotaiteilija soitti Chopinia.

 

Su 14.4.         Soller

Ajamme bussilla Palman kaupungin pohjoislaidalle, jossa nousemme museorautatien junaan kohti Soller’ia. Juna kolkuttelee Tramuntana-vuoriston upeiden maisemien halki 14000 asukkaan pikkukaupunkiin Soller’iin. Käymme kirkossa varoen häiritsemästä meneillään olevaa jumalanpalvelusta. Kierreltyämme viehättävää kaupunkia nousemme raitiovaunuun, joka vie meidät muutaman kilometrin päähän meren rantaan Puerto de Solleriin. Kuljemme rantabulevardilla ja nautimme virvokkeita ja lounasta. Hiekkarannalla on väkeä ottamassa aurinkoa, mutta huhtikuinen Välimeri on kylmä eikä houkuttele uimaan. Palaamme bussilla kotimökille Pegueraan. Luonto on tähän aikaan vuodesta vehreä ja kukkiva, ennen kuin kesän kuivuus ja kuumuus ruskettaa maiseman. Maanteillä on paljon kilpapyöräilijöitä, joille Mallorca tarjoaa ihanteelliset harjoitusolosuhteet.

 

Ma 15.4.        Päivä ruotsalaisena

Retkiohjelmassa mainostettu 9,5 km patikointi onkin todellisuudessa 4,5 km, kun taas Ruotsin samassa hotellissa majaileva Albatros-porukka lähtee 12 km vaellukselle. Minä liityn ruotsalaisiin kunnon vaellusretken toivossa, Arja pysyy suomalaisten mukana. Ruotsalaiset ovat samanikäistä eläkeläisporukkaa kuin mekin, onpa joukossa pari 90-vuotiasta tervaskantoa. Retki sinänsä on pettymys. Kävelemme maantien vartta 6 km Es Capdella’n kylään ja samaa tietä takaisin. 30 lähtijästä 20 jaksaa kylään asti, muut kääntyvät väliltä takaisin. Jotkut taisivat palata kylästä taksilla. Kylässä on kyllä hyvä kahvila, jonka terassille majoitumme virvokkeiden ja tankkauksen toivossa. Henkilökuntaa on paikalla, mutta he ilmoittavat, että kahvila on suljettu ja ajavat meidät pois kuluttamasta terassin istuimia. Paluumatkan sai suorittaa omaan tahtiin. Jaksoin puolimatkaan hitaiden ruotsalaisten tahdissa, sitten jätin heidät. Retken valoisia puolia olivat söpö opas, vuoristomaisemat, linnut, kukat ja lampaat tien varressa. Suomalaiset lähtivät kävelylleen tuntia myöhemmin, joten palatessani hotellille he olivat vielä omalla retkellään. Lähdin Arjaa vastaan yhteisen lounaan toivossa. Suomalaisten valitsema reitti Cala Fornellsin suunnalla oli kauniimpi kuin ruotsalaisten tylsä maantiekävely. Eki tarjosi kävelijöille ravintolassa juomat. Lounaan jälkeen kävin meressä uimassa. Vesi oli kylmää, +16 -asteista.

 

Ti 16.4.         Oma patikointi

Päivä omaa aikaa. Katsoimme internetistä hyvän patikointireitin Sa Mola-vuorelle, edestakaisin yhteensä 8,8 km. Polku alkoi sieltä mistä pitikin, mutta 200 metrin jälkeen se hajosi risteilevien urien labyrintiksi, eikä oikeaa polkua oltu mitenkään merkitty. Yritimme mennä suurinta polkua siinä suuntaan, kuin se oli internetissä merkitty, mutta tehtävä oli toivoton. Kolmen kilometrin nousun jälkeen olimme jollain vuorenharjanteella, mutta emme Gps:n mukaan olleet vielä puolimatkassakaan tavoitteeseemme. Maisemat Pegueran ja meren suuntaan toki olivat hienot. Käännymme takaisin. Olin huolissani, kuinka osaisimme takaisin, ja olin tehnyt salaisia intiaanimerkkejä polkujen risteyksiin. Laskeutuminenkaan ei ollut helppoa, sillä jyrkillä poluilla oli soraa, joka kengän alla luisti kuin kuulalaakerit. Pensaista ja puista kiinni pitäen pääsimme ehjänä alas kaupungin laitaan samaan kohtaan, mistä olimme lähteneetkin. Sitten 100 m ennen hotellia käännyimme katujen risteyksestä väärään suuntaan ja eksyimme. Google Mapsilla löysimme aikanaan perille. Iltapäivällä kävimme ensimmäistä kertaa hotellin uima-altaalla. Vesi oli yhtä kylmää kuin meressäkin.

 

 Ke 17.4.       Sant Andratxin markkinat

Köröttelimme aamulla bussilla Sant Andratxin pikkukaupungin markkinoille. Ne olivat samanlaiset kuin pikkukaupungin markkinat kaikkialla maailmassa. Kiertelimme Arjan kanssa kaupungilla. Kirkko oli iso mutta ruma. Ovi oli auki; aioimme pujahtaa sisään, mutta jumalaton siivooja ajoi meidät pois. Sitten bussiretki jatkui serpentiinitietä viehättävään Sant Elm’in rantakylään. Kylän edustalla on Lohikäärmesaari, joka on luonnonsuojelualue. Lohikäärmeet osoittautuivat muutaman sentin pituisiksi liskoiksi, jotka eivät osanneet syöstä tulta. Aivan samanlaisia ei esiinny missään muualla. Sant Elmin linna on 1200-luvulta. Kiipesin pitkät rappuset linnan luokse vain huomatakseni, ettei edes linnan pihalle päässyt. Niinpä jatkoin kiipeämistä linnan takana olevalle mäelle ja sain palkakseni hienon näköalan seudun yli.

 

To 18.4.         Lohikäärmeluola

Kaikki päivämme Mallorcalla olivat tähän asti olleet aurinkoisia, lämmintä keskimäärin +20 astetta. Nyt aamu valkenee sateisena, takit ja sateenvarjot ovat tarpeen. Lähdemme bussiretkelle kohti Porto Cristoa saaren itärannikolla. Matkalla poikkeamme Sant Salvadorin luostarikirkolle. Se sijaitsee jyrkällä 500 m korkealla vuorella sisämaassa. Bussikuski osoittaa suurta taituruutta kapealla serpentiinitiellä huipulle. Välillä bussin keula pyörähtää tyhjän päällä huiman rotkon partaalla. Eki rohkaisee meitä: ”Laittakaa silmät kiinni, jos pelottaa. Niin kuskikin näyttää tekevän.” Sään takia maisema vuorelta on usvainen, mutta kirkko on hieno. Meitä varten soitetaan kirkkomusiikkiakin. Luostari on museona, munkkeja ei enää ole. Tulee mieleen, että aikanaan on ollut oma hommansa hinata ison kirkon rakennusmateriaalit vuoren huipulle ilman konevoimaa. Porto Criston satama on kaunis. Onneksi sää poutaantuu siksi aikaa, kun kuljemme siellä. Sataman suurin alus on Rafael Nadalin musta katamaraani. Mäellä näkyy Nadalin hulppea kesämökki. Nadal on kotoisin läheisestä Managorin kaupungista, jossa hänellä on tennisakatemia. Ajamme sen ohi paluumatkalla. Retken ja ehkä koko loman huippunähtävyys on Cuevas del Drach eli Lohikäärmeluolat Porto Cristossa. Tippukiviluolasto on luonnon mahtava taideteos, joka on sopivasti valaistu. Sen syvimmällä kohdalla on yksi maailman suurimmista luolassa sijaitsevista järvistä. Järven rannassa luola aukeaa suureksi saliksi, johon on rakennettu satoja ihmisiä vetävä katsomo. Kun ihmiset ovat asettuneet paikoilleen katsomoon, sammutetaan valot. Järven näkymättömissä olevasta kauimmaisesta päästä alkaa kajastaa valoa ja näkyviin lipuu valaistu vene, jossa orkesteri soittaa klassista musiikkia. Konsertti kestää noin 10 minuuttia. Sitten valot sytytetään ja yleisö kiipeää luolan toista haaraa maan pinnalle, kaikkiaan maan alla kuljetaan toista kilometriä. Sade jatkuu. Se tekee luonnolle hyvää. Kotimökille Pegueraan saapuessa aurinko paistaa taas. Hotellilla Eki tarjoaa matkalaisille paikallista kuohuviiniä, cavaa, ja infoa kotimatkaa varten. 

 

Pe 19.4.         Kotimatka

Yleensä matkakertomuksissa kotimatkapäivä on ihan tylsä. Ei tällä kertaa. Lentokenttäbussimme pitäisi saapua klo 12:30, ja olemme hotellin edessä odottamassa sitä. Kadun vastakkaisella puolella on myös iso hotelli. Se on vielä tyhjillään, sen pitäisi avautua ensi viikolla. Sen pohjoispäästä tulee hieman savua, arvelemme, että siellä grillataan. Mutta savu lisääntyy, ja näkyy liekkejäkin. Tulipalo leviää räjähdysmäisesti, hetkessä ilmoille nousee valtava musta savupatsas, jonka sisällä roihuavat liekit. Eki juoksee respaan tekemään hälytystä, me turistit otamme valokuvia. Tulipalon kuumuus hohtaa kadun yli meille asti. Henkilökunta hätistää meidät sisälle, jos vaikka palavassa hotellissa räjähtäisi jotakin. Poliisit sulkevat kadun liikenteen. Me saamme poistua hotellista toista kautta ja köpötellä muualle odottamaan bussiamme. Se on muuten puoli tuntia myöhässä, joten toivottavasti ei tule muita hidasteita, että ehdimme lennolle. Ehdimmehän me. Tulipalo kuulemma alkoi hotellin saunasta ja siinä tuhoutui spa-osasto, onneksi ei koko hotelli. Lento Tukholmaan sujui normaalisti, jatkolento Helsinkiin ilmoitettiin lähtevän portilta D15. Porukan istuskellessa sen lähettyvillä ravitsemusliikkeissä, portiksi muutettiinkin C38, joka sijaitsi huomattavan kaukana, eikä siitä kuulutettu ajoissa. Itse kukin huomasi asian näyttötauluilta tai kaverien varoituksista, ja kun lento oli myöhässä, kaikki ehtivät hyvin kyytiin.

Emme onnistuneet tuomaan kevättä mukanamme kotimaahan. Täällä oli takatalvi ja maa oli valkoinen. Taksimme liukasteli huonossa kelissä ja oli vähällä ajaa kolarin.