Rodos 2023

La 10.6.  Tuulinen ranta

 Herätys aamulla klo 03:00 ja taksilla lentoasemalle. Olimme kyllästyneet alkukesän koleuteen ja varanneet äkkilähdön viikoksi Rodokselle. Tosin maksettuamme matkan alettiin Suomeenkin lupailla helteitä. Matkanjärjestäjämme on Aurinkomatkat, koska se lentää Finnairilla. Kone laskeutui jo aamupäivällä Diagoraksen lentoasemalle ja majoituimme hotelli Agla’an Rodoksen kaupungissa, parinsadan metrin päässä tuuliselta rannalta. Hotelli ei ole muuten erityinen, mutta sijainniltaan hyvä: joka paikkaan pääsee kävellen. Kävelemmekin ekana saaren pohjoisimpaan niemenkärkeen. Sen länsipuolella oleva ranta on tuulinen ja itäpuolella taas suojainen, nimeltään Elli Beach. Aurinko paistaa suoraan ylhäältä ja lämmintä on noin 28 astetta, merivesi 22-asteista. Rantahiekka koostuu ranskalaisen pastillin näköisistä pikkukivistä.

 

Su 11.6.   Elli beach

 Kävelemme suojanpuolelle saarta Elli beach’ille uutta reittiä eksyen lievästi matkalla. Asetumme hyvälle paikalle aurinkovarjon alle. Suolainen viileä vesi kannattelee uidessa. Suolainen on myös aurinkotuolien vuokra: 30 euroa. Jatkossa osaamme valita vähemmän ahneen rantatuoliyrittäjän. Illemmalla vietämme aikaa myös hotellin uima-altaalla. Illallista syömme suomalaistaustaisessa Demis-ravintolassa.

Ma 12.6.   Akropolis

 

Suunnistamme hotellin lähellä olevalle kukkulalle, jolla sijaitsi antiikin aikainen Rodoksen akropolis. Sieltä on hyvä näköala kaupunkiin. Stadion ja vanhaa kunnioittamatta remontoitu Odeon-teatteri ovat hyvässä kunnossa, mutta temppeleistä on jäljellä vain perustukset ja pari pystyssä olevaa pylvästä. Eksymme paluumatkalla ja jäämme jumiin moottoriliikennetien taakse. Livahdamme kuitenkin siitä yli ja suunnistamme pihojen poikki hotellille. Iltapäivällä menemme viettämään aikaa tuuliselle rannalle, sillä ei ole kovin tuulinen päivä. Illalliselle menemme yhdeksi Kreikan parhaista mainostettuun Tamam-ravintolaan, jonka ulkopuolella olemme nähneet aikaisemmin jonoa. Ruoka onkin hyvää ja palvelu hyvää ja nopeaa.

Ti 13.6.   Vanhakaupunki

 

Aamupäivän vietämme hotellin altaalla. Puoliltapäivin lähdimme suunnistamaan kohti keskiaikaista vanhaakaupunkia, joka on Rodoksen pakollisista käyntikohteista pakollisin. Siellä ensimmäiseksi tutustumme suurmestarin palatsiin. Sitä hallinnoivat Johanniittojen ritarikunnan johtajat 1300-luvulta 1500-luvulle. Se tuhoutui pahoin räjähdyksessä 1800-luvulla, mutta on entisöity huolellisesti. Seuraavaksi kävelemme reilut puolitoista kilometriä vanhankaupungin muurilla. Aika masentavaa hyökkäävälle viholliselle: 12 metriä paksu muuri, ympärillä vallihauta. Ei ihme, että muuri on hyvin säilynyt. Vanhan kaupungin sisällä on paljon ikääntyneitä kiinteistöjä, ravintoloita, rihkamakauppiaita ja ankara turistitungos. Kuljettuamme sen läpi suuntaamme satamaan Aktaionin kahvilaan, jota matkanjärjestäjän esitteessä kuvataan legendaariseksi. Arja nautti tupla-cappuccinon ja minä normaalin lounaani: kolme jäätelöpalloa. Sitten kävelemme Elli beach’lle ja vietämme siellä lopun iltapäivää kuin Ellun kanat.

Ke 14.6.   Saarikierros

 

Lähdemme bussiretkelle suomalaisen oppaan Hannelen mukana. Aluksi saavumme Ialysoksen kaupunkiin. Sieltä on kotoisin nyrkkeilyn 7-kertainen olympiavoittaja Diagoras, jonka patsas on maamerkkinä hotellimme lähellä, ja jonka mukaan eräs lentoasemakin on nimetty. Kyseessä on tietenkin antiikin ajan olympialaiset.  Bussi kiipeää Ialysoksen lähellä sijaitsevalle Filerimos-vuorelle. Siellä on antiikin aikaan sijainnut temppeli, sittemmin alkukristittyjen kirkko, keskiajalta lähtien luostari, josta munkit ovat tosin kuolleet sukupuuttoon. Kukkulan eteläpäässä on maamerkkinä 17 metrin korkuinen risti. Sekin varmaan ikivanha, vai mitä? No ei, se on 1990-luvulta. Näemme retkellä sisämaan pikkukyliä, serpentiiniteitä vuorilla, ristiritarien remonttia kaipaavan linnan Kritiniassa. Ostamme alkutuottajalta hunajaa ja oliiviöljyä. Kieltäydyn matkanjärjestäjän omakustanteisesta lounaasta ja nautin sen sijaan ison annoksen viereisen jäätelöbaarin tuotteita.

To 15.6.   Polttava aurinko

 

Tänään menemme Elli beach’ille jo aamupäivällä ja viivymme siellä koko päivän. Ajattelen, että koska oleilemme melkein koko ajan aurinkovarjon alla, en varmaan tarvitse suojavoidetta. Illan lähestyessä alan huomata, että suunnitelma oli huono. Jostain auringon säteet ovat löytäneet tiensä nahkaani, joka on laajalti tumman punainen. Itse kauniisti ruskettunut Arja huomauttaa aiheellisesti, että aikuisen laatimaksi suunnitelma oli erittäinkin huono. Syömme yleensä joka päivä eri ravintolassa, mutta tänään menemme uudemman kerran suomalaiseen Demis-ravintolaan.

Pe 16.6.   Laivaretki Symille

 

Aamu valkenee pilvisenä. Tulee sadekuuroja ja kuuluu kaukaisen ukkosen kumu. Kymmenen aurinkomatkalaista Hannelen johdolla lähtee katamariinilla nimeltä King Saros kokopäiväretkelle viehättävälle naapurisaarelle Symille. Kun laiva pääsee merelle, pilvet väistyvät ja aurinko tulee esiin. Symi kilpailee hyvällä menestyksellä Kreikan kauneimman saaren tittelistä. Pastellisävyillä maalatut pienet talot ja kirkot muodostavat kauniin näyn satamalahtea ympäröivillä jyrkillä rinteillä. Opas neuvoo meille 500-askelmaiset portaat, joita pitkin pääsee kylän yläpuolella näkyvälle linnakirkolle. Minä ja Arja ainoina suomalaisista otamme haasteen vastaan ja saamme palkintona ylhäältä mahtavan näköalan. On kuuma päivä ja alas palattuamme maistuu Arjallekin jäätelö. Saarella on vain 3500 asukasta, mutta se on pesusienien tuotannon ja kaupan suurvalta. Mekin ostamme sieltä hienon yksilön 22,50 eurolla. Mietityttää vähän, onko se hintansa arvoinen.  Laiva kiertää vielä saaren toiselle puolelle Panormitiksen kylään, jota hallitsee komea Pyhän Mikaelin luostari. Sielläkin on enää vain yksi munkki hengissä. Päivä on tosiaan kuuma, eivätkä ihmiset jaksa pitkään katsella luostaria, vaan pyrkivät pian takaisin laivaan. 50 km matka takaisin Rodokselle kesti reilun tunnin.

La 17.6.   Kotiin takaisin

 

Saimme viimeisen kiertoajelun Rodoksella, kun Aurinkomatkojen lentokenttäbussi keräsi suomalaiset Rodoksen kaupungista, Falirakista ja muualta seudun hotelleista kyytiinsä. Finnairin lentäjää simputettiin, kun hän kovassa vastatuulessa myöhästyi Helsingistä Rodokseen tullessaan 10 minuuttia. Hänelle varattu aikaikkuna meni ohi ja hän pääsi lähtemään takaisin Helsinkiin vasta puoli tuntia myöhässä. Hän sai myötätuulessa aikataulun melkein kiinni, mutta ei ihan: Helsingin lennonjohto lähetti hänet ja meidät sakkokierrokselle Mäntsälään. Onneksi meillä ei ollut mihinkään kiire: Olisimme lomalla, jos eläkkeellä voisi saada lomaa.