Islannin kiertomatka 2022

 

Ti 19.7.   Reykjavik

Olemme varanneet Albatrossilta kahdeksan päivän kiertomatkan Islantiin heinäkuussa, jolloin sää siellä on todennäköisesti siedettävä. Matkaan lähtee noin 30 asiakasta + matkanjohtaja. Lentomatka alkaa Finnairin siivin Helsingistä Osloon. Lentoemäntä kuuluttaa, että kaikkien on Norjan tullin vaatimuksesta haettava Oslossa matkalaukkunsa ja toimitettava ne itse jatkolennolle. Kaappaan ohikulkevan lentoemännän puhutteluun ja selitän, ettei noin toimita, ja saan sivustatukea käytävän toisella puolella istuvalta matkanjohtajaltamme. Lentoemäntä kiikuttaa saamansa ohjeet nähtäväksemme, ja tulkitsemme hänelle, että matkalaukkusulkeiset koskevat vain Norjan sisäisellä lennolla jatkavia. Me jatkamme Icelandairin koneella Islantiin Keflavikiin. Siellä ei siirrytä hotelliin lepäämään, vaan maahan tutustuminen alkaa tehokkaasti bussiajelulla. Suuntaamme ensin paikkaan, jossa toisistaan erkanevat Euraasian ja Amerikan mannerlaatat muodostavat väliinsä rotkon, jonka yli on turistien iloksi rakennettu silta. Tuolla puolella Amerikka ja vapaus, mainostaa oppaamme. Sitten siirrymme ihmettelemään paikkaa, josta nouseva valkoinen savu näkyy kilometrien päähän. Se onkin vesihöyryä, joka nousee kiehuvan kuumasta lähteestä. Paikalle on rakennettu voimalaitos. Koko seutuhan on jäkälän harmauttamaa laavakenttää. Matkalla Reykjavikiin pysähdymme kuvaamaan komeaa vuoristojärveä. Reykjavikissa majoitumme hotelli Klettur’iin. Kello on paikallista aikaa 19, mutta Suomen aikaa jo 22. Meillä vanhuksilla olisi nukkumaanmenoaika, mutta iltaruoastakaan ei ole vielä mitään havaintoa. Syömme läheisessä Trattoria Graziessa.

Kuumia lähteitä

 

Silta Euroopasta Amerikkaan

Ke 20.7.   Kultainen kierros

Aamiaisen jälkeen lähdemme oppaan johdolla puolentoista tunnin kaupunkikävelylle, joka päättyy isolle kirkolle nimeltään Hallgrimskirjka. Päivän bussikierroksella on ensimmäinen kohteemme 930-luvulta alkaen käytössä ollut käräjäpaikka Thingvellir. Kauniin järven ja komeiden jyrkänteiden hallitsema maailman vanhimman parlamentin kokouspaikka on nykyään kansallispuisto. Toisena kohteena on Geysir, jonka mukaan kaikkia maailman kuumaa vettä suihkuttavia lähteitä sanotaan geysireiksi. Valitettavasti se on jo vanha ja väsynyt, eikä enää jaksa suihkuttaa. Onneksi vieressä on nuorempi kollega Strokkur, joka noin viiden minuutin välein purskauttaa vesi- ja höyrysuihkun kymmenien metrien korkeuteen. Islannin matkailun kultaisen kierroksen täydentää 15 km päässä oleva komea Gullfossin vesiputous. Illaksi ajamme Islannin länsirannikolle pieneen Borgarnessin kaupunkiin. Matkalla kuljemme vuonon alitse kuuden kilometrin mittaista tunnelia pitkin. Illallisen jälkeen nautimme hotellin alakerrassa Suomalaisesta saunasta ja muista kylpyläpalveluista. Islannille epätyypillinen aurinkoinen sää suosi meitä tänään.

Thingvellir

Strokkur

Gullfoss

 

To 21.7.   Akureyri

Suunta pohjoiseen kohti Akureyriä. Poikkeamme päätieltä katsomaan kahta hienoa vesiputousta. Laavaputouksessa vesi on virrannut maan alla jäätiköltä useita kilometrejä ja purkautuu nyt esiin laavajyrkänteestä ryhmänä putouksia. Lähellä sitä on lasten putous. Muinaisina aikoina kosken ylitti hatara silta, jolta kaksi lasta putosi kuolemaansa; siitä nimi. Päivän kulttuuriosuudessa tutustutaan 1200-luvulla eläneen runoilijan, historioitsijan ja mahtimiehen Snorri Sturlusonin kotipaikkaan. Vielä käydään katsomassa Euroopan suurinta kuumaa lähdettä. Sitten seuraa yli 300 km ajomatka Akureyriin, joka on Islannin toiseksi suurin kaupunki. Maisemaa hallitsevat vihreät laaksot ja kunnaat, joiden takaa kurkistelevat lumihuippuiset vuoret ja joiden rinteillä näkyy harvakseltaan lampaita. Ennen viikinkien tuloa 800-luvulla oli maasta 60% metsän peitossa; nyt metsää on 0,8%, mutta sitä istutetaan kiivaasti lisää. Akureyrissä majoitumme kahdeksi yöksi vaatimattomaan hotelliin. Ennusteista huolimatta kaunis sää jatkuu.

Laavaputous

 

Lasten putous

 

Pe 22.7.   Godafoss

Aamulla suurin osa porukasta lähtee valassafarille, ja he onnistuvatkin näkemään läheltä ryhävalaan. Me muut käymme kävelyllä Akureyrin kasvitieteellisessä puutarhassa, joka on yllättävän hieno. Iltapäivällä suuntaamme bussilla itään: siltaa pitkin vuonon yli ja 7 km pituista tunnelia pitkin vuoren läpi. Kun tulemme ulos tunnelista, aurinko paistaa! Ensimmäinen kohteemme on Godafoss, yksi Islannin kauneimmista vesiputouksista. Seuraavaksi käymme katsomassa Namaskardin rikkipitoisten kuumien lähteiden laaksoa. Sitten siirrymme Myvatn-järven rannalle kylpylään, jossa lillumme laguunin turkoosin värisessä lämpimässä vedessä. Illaksi palaamme Akureyriin.

Godafoss

 

Myvatn

La 23.7.   Dettifoss

Aamulla suuntaamme takaisin Myvatn-järvelle. Kävelemme järven etelärannalla tuliperäisten kumpujen, pseudokraatterien päällä. Saamme myös selville, miksi järven nimi on Myvatn, mikä tarkoittaa hyttysjärveä. Ötökät käyvät sakeana parvena kimppuun, ja vaikka ne eivät osaa imeä verta, olisi koko kävely saanut jäädä tekemättä. Seuraava kohde on Dimmuborgir, jossa omituisten laavatornien rykelmät muodostavat synkän kaupungin. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, on T-paitakeli. Matkanjohtajamme lausuu: ”En olisi ikinä uskonut sanovani tätä Islannissa, mutta huolehtikaa, että juotte tarpeeksi nestettä.” Vielä tutustumme Åsbyrgin hevosenkenkäkanjoniin, jonka satametriset seinämät ovat vaikuttava näky. Päivän päänähtävyys on kuitenkin Dettifoss – Euroopan suurin vesiputous. Se ei ole kaunis, sillä vesi on ruskehtavaa, mutta sen jyrisevä voima tekee vaikutuksen. Sadan metrin levyisessä ja 44 metrin korkuisessa putouksessa virtaa 500 kuutiota vettä sekunnissa. Illan tullen saavumme maan itäosaan Egilstadiriin. Siellä sijaitsee Islannin metsäntutkimuslaitos. Enpä olisi arvannut, että Islannissa on sellainen. Seudulla on kuitenkin 750 hehtaaria metsää, ja hotellimmekin sijaitsee metsäalueella.

Dimmuborgir

 

Hevosenkenkäkanjoni Åsbyrgissä

 

Dettifoss

Su 24.7.   Vatnajökull

Ajamme Islannin itärannikkoa kohti etelää. Vuonojen vesi on harmaa kuten alhaalla roikkuvat pilvetkin ja tuuli on kylmä. Olemme varmaan käyttäneet loppuun hyvän onnemme sään suhteen. Tosin ei ainakaan vielä sada. Lähes Uudenmaan maakunnan kokoinen Vatnajökull on maailman kolmanneksi suurin jäätikkö Etelämantereen ja Grönlannin jälkeen. Iltapäivällä suuntaamme laguunille, jossa jäätiköltä valuvat jäävirrat lohkeilevat jäävuoriksi ja uivat Islannin lyhintä jokea pitkin mereen. Paikka on hyvin tuotteistettu matkailua varten; suuret amfibioajoneuvot ajeluttavat turisteja järvessä jäätikön reunalle. Kun saavumme paikalle, pilvet väistyvät ja aurinko tulee esiin. Se saa laguunissa lilluvat jäävuoret hohtamaan ja taustalla mahtava jäätikkö näyttäytyy koko loistossaan. Viivymme paikalla tunnin T-paitakelissä, emmekä osaa lopettaa valokuvien ottamista. Jatkaessamme matkaa poikkeamme vielä Skaftafellin kansallispuistoon. Yöksi majoitumme Laki-nimiseen hotelliin.

Vatnajökull

Amfibioajoneuvo kulkee vedessäkin

 

Ma 25.7.   Takaisin Reykjavikiin

Viimeinenkin matkapäivä on aurinkoinen. Yleensä Islannissa sataa aina – niinpä matkanjohtaja neuvookin meitä, että kotimaassa on turha ruskettuneella naamalla selittää, että on ollut lomalla Islannissa, ei kukaan kumminkaan usko. Ensimmäinen päivän kohteista on Black Beach – musta hiekkaranta. Mustaa hiekkaa on muuallakin Islannissa, varsinainen nähtävyys ovat erikoiset rantakalliot. Seuraavaksi suunnataan Lunnien pesimäpaikoille. Joku onnistuu saamaan hyvän kuvankin siivekkäistä. Vielä poiketaan parille vesiputoukselle. Ensimmäinen on 60 m korkuinen Skogafoss. Sen niskalle kiivetään pitkin polkua, jolla on yli 450 porrasaskelmaa. Normaali porrastreeni, sanoo joku. Toinen putous on yhtä korkea Seljalandfoss, jossa putouksen taitse voi kulkea polkua pitkin, ei kuitenkaan kastumatta. Reykjavikissa saaren ympäriajo on suoritettu, syrjähyppyineen 2000 km. Arjalla on vielä missio: On tarkoitus ostaa aito käsintehty islantilaisvillapaita. Se onnistuukin paikallisen käsityöyhdistyksen Reykjavikin myymälässä.

Black beach

Lunnien pesimäseutua

Skogafoss

 

Ti 26.7.   Kotimatka

Herätys klo 03:20, Lähtö lentokentälle klo 04:00. Lento Icelandairilla Tukholmaan, loppumatka Finnairilla Helsinkiin. Pientä yliannostusta vesiputouksista saattoi tulla, mutta olivat ne niin hienoja, ettei yhtään olisi halunnut jättää näkemättä. Jos joku lähiaikoina ehdottaa, että mennään Espooseen katsomaan kivaa vesiputousta, ei ehkä tule lähdettyä. Minulla ja Arjalla on onnea, että matkalaukkumme saapuvat mukanamme Helsinkiin. Kymmenkunta matkalaista ovat vähemmän onnekkaita ja jäävät kaipaamaan laukkujaan. Helsingissä sataa vettä.

Iso kirkko Reykjavikissa - Hallgrimskirjka