Kilpisjärvi


Kilpisjärvi 2019 
                                         
La 31.8.    Lähtö
Nostamme Pasilassa auton pohjoisen junaan ja suuntaamme illalla kohti Kolaria. Yö nukutaan lakanoiden välissä makuuvaunussa. Porukkaan kuuluu minun ja Arjan lisäksi Arjan sisar Marja-Leena ja ystävämme Liisa.
Ennen oli sanonta: Toimii varmasti kuin junan vessa. Kehitys ei aina kehity hyvään suuntaan. Vaunumme vessa ei toimi.


Su 1.9.   Tsahkal-järvi
Olemme käyneet kaikissa Suomen kansallispuistoissa ja kaikissa Lapin hiihtokeskuksissa. Kilpisjärvi ei kuulu kumpiinkaan, siksi se on jäänyt väliin, mutta nyt korjataan se vahinko.
Aamulla Kolarissa otamme auton junasta. Kilpisjärvelle on enää lyhyt ajomatka. Lapissa se tosin tarkoittaa samaa kuin matka Helsingistä Jyväskylään. Majoitumme kaikilla mukavuuksilla varustettuun paritalon puolikkaaseen; majoitusliikkeen nimi on Kilpisjärven Tunturimajat Oy. Saana kohoaa parin kilometrin päässä; terassin edessä solisee alamäkeen Tsahkal-joki, ikkunoista on näköala Kilpisjärvelle. Järven takana näkyy lunta Norjan vuorilla. Minä ja Arja käymme iltapäiväkävelyllä kilometrin päässä olevalla Tsahkal-järvellä. Ihailemme matkalla Tsahkal-joen putouksia. Ruokailutaktiikka on porukassamme se, että minä ja Arja syömme illalliset ravintoloissa; Liisa ja Marja-Leena laittavat kämpässä itselleen ruokaa.

Ma 2.9.   Saanan ympäri
Pilvinen ja sateenuhkainen päivä, ei kannata hakeutua parhaille näköalapaikoille. Ajamme autolla retkeilykeskukseen ja lähdemme sieltä kiertämään Saanatunturia. Marja-Leenan jalat eivät ole siinä kunnossa, että hän pystyisi muiden vauhtiin, ja hän tekeekin selväksi, ettei häntä tarvitse odottaa.
Pidämme makkaranpaistotaukoa tunturin takana Saanajärven päivätuvalla. Tunturin kaakkoiskärjessä porukkamme jakaantuu: Arja ja Liisa lähtevät maisemareittiä Tsahkal-järven kautta kämpille, Marja-Leena menee suorinta polkua kämpille ja minä jatkan Saanan kiertoa retkeilykeskukseen, koska jonkun on haettava auto sieltä.




Ti 3.9.   Norja 
En ollut koskaan käynyt Norjassa, ja nyt oli kaunis  päivä korjata puute. Ajoimme E8 -tietä noin 50 km Jäämeren rannalle Norjan Skibotteniin, millä on suomenkielinenkin nimi: Yykeänperä. Olimme saaneet vihjeen, että puolimatkassa kannattaa pysähtyä katsomaan Rovijoen putousta. Tien varressa on parkkipaikka 20 km rajalta Norjan puolella, mutta ei mitään mainosta, eikä putous näy tielle. Toiselta nimeltään Morsiushuntu-putous on 28-metrinen ja tosiaan katsomisen arvoinen. Norjan puolella mäet ovat isompia ja huipuilla näkyy lunta.  Skibottenin kylä vaikuttaa siistiltä mutta kuolleelta. Ruijan kahvilassa ei vastoin ennakkotietoa osattu suomea ja  tarjoamisetkin olivat köyhiä. Sitä ei ole paikkakunnan luonto; meren lämmittämässä ilmastossa havupuutkin pärjäävät.



Ke 4.9.   Kolmen valtakunnan rajapyykki
Kolmen valtakunnan rajapyykille on lähimmältä parkkipaikalta 11 km, joten aloitimme matkan seilaamalla Malla-laivalla Kilpisjärven taakse, mistä patikoitavaa on vain 3,5 km. Marja-Leena ei tullut mukaan, vaan teki oman patikointinsa Pikku-Mallan parkkipaikalta entisöidylle saksalaisten korsulle Pikku-Mallan ja Ison Mallan välissä. Laivurilla oli onnen päivä: Laiva ja varalaiva tulivat täyteen porukkaa. Rajapyykki näytti isolta keltaiselta juustolta. Emme Arjan kanssa olleet yhteiselomme aikana käyneet Ruotsissa. Sekin hoitui nyt kävelemällä rajapyykin ympäri. Söimme eväitä Kuohkimajärven tuvalla. Paluumatkalla hienoin nähtävyys oli Isolta Mallalta ryöppyävä Kitsijoen putous. Kävelimme Pikku-Mallan parkkipaikalle. Päivälle kertyi kävelymatkaa 15 km.


To 5.9.   Saanan huippu
Saanan huipulle on tehty uusi polku Pikku-Mallan parkkipaikalta. Vanhat portaat on purettu ja alarinteeseen on tehty uudet kiviportaat. Ne toki kattavat vain pienen osan matkasta, joka on nyt      5 km. Huippu on 1029 m merenpinnasta; parkkipaikalta vajaat 550m. Nousu etenee vaiheittain: Aina kun pääset huipuksi luulemallesi nyppylälle, avautuu edessä uusi rinne ja uusi hämäyshuippu. Oikealla huipulla käy vilpoisa tuuli, joka kannustaa aloittamaan paluumatkan nopeasti. Liisa pistää juoksuksi.




Pe 6.9.   Pikku-Malla
Sääennustus lupaa sadetta ja Arjalla on flunssa. Se ei meitä pysäytä. Minä ja Arja vedämme sadevaatteet niskaan, Liisa ja Marja-Leena jäävät kämpille. Sadevaatteet tuovat sääonnea: Heti kun lähdemme patikoimaan, sää poutaantuu ja aurinko alkaa pilkahdella pilvien lomasta. Polun varrella on jäänteitä saksalaisten sodanaikaisista taisteluasemista ja korsuista. Huipulta näkyy hyvin Ruotsin puolelle: näyttää, kuin korkeimmat huiput siellä olisivat saaneet ensilumen.
Ruska, jonka kalenterin mukaan pitäisi olla parhaimmillaan, on viivästynyt ilmaston lämpenemisen johdosta, mutta nyt korkeammilla paikoilla alkaa olla siitä merkkejä.
Viimeisenä iltana syömme kaikki yhdessä kämpillä: Marja-Leena on laittanut hyvää riistakäristystä.


La 7.9.    Kotiin etelään
Aamupäivällä on kämpän loppusiivous. Etelään ajellessa näkyy jo ruskan värejä. Muoniossa nautimme arvokkaat päiväkahvit Swiss Cafe’ssa ja Kolarissa ostetaan viimeiset matkamuistot.
Sitten lastataan taas auto junaan. Hämmennystä aiheuttaa makuuvaunuosastoomme majoittunut alkoholin suurkuluttaja, jonka lipussa tosiaan on sama vaunu ja samat makuupaikat kuin meilläkin. Sitten huomautamme hänelle, että hän on aikaansa edellä: hänen lippunsa on seuraavalle päivälle.
Ravintolavaunussa on iloinen yllätys, kun tapaamme siellä Teuskin ja Artturin , vanhat työkaverini, jotka käyvät pari kertaa vuodessa Hettan seudulla. Minä ja Arja olemme olleet jonakin vuonna siellä heidän kanssaan hiihtämässä.

Kommentit

  1. Kiitos Tuomo matkakertomuksestasi ... oli tosi mukava olla näin matkassa mukana . Tuli käytyä 1973 v . samoilla seuduilla mutta ei tosin noin laajasti patikoiden .

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karibian risteily 2019

Teneriffa 2018 Matkakertomus