Tonava kaunoinen






La  8.6.   Wien
Oli vaikea päättää, minne lähtisimme kaupunkilomalle, kun Euroopan tärkeimmät pääkaupungit on jo nähty. Huomasimme, että Kristina Cruises-firman Tonavan risteilyllä näkee kahdeksassa päivässä viisi maata ja neljä pääkaupunkia. Sinne siis.
Lähdimme matkaan Lufthansan lennolla aikaisin aamulla. Lennolle ilmoittautuva ei Helsingissä saa inhimillistä palvelua, vaan joutuu automaattilaitteiden simputettavaksi. Laitoin asiakastyytyväisyyskyselyyn pahimman tylytyksen, mitä vaihtoehdoista löytyi.
Vaihdoimme konetta Frankfurtissa; Wieniin ehdimme jo aamupäivällä. Oppaamme Tapsa ja Lauri matkustivat mukanamme, ja pääsimme kiertoajelulle suoraan lentokentältä, jossa joukkoomme liittyi vielä Suomea puhuva alkuasukasopas. Joukkomme koostui noin 60 hyväosaisesta eläkeläisestä, mukana oli vain muutama työikäinen. Lähdimme liikkeelle kahdella bussilla, mutta pian jalkauduimme katselemaan kävellen vanhan keskustan keisariaikaisia monumenttirakennuksia ja kirkkoja. Wieniin tutustumiseen pitäisi olla enemmän aikaa kuin yksi kiertoajelu. Lisäksi kävelyosuudella muuan vanha rouva hävisi joukostamme. Hänen aviomiehensä ei ilahtunut tapauksesta, vaan odottelun ja ihmettelyn jälkeen hän lähti Laurin kanssa etsiskelemään kadonnutta.
Tämä löytyikin, mutta bussille palattuamme tarkistuslaskennassa paljastui, että toinen pariskunta puuttui. Tätäkään ei pidetty hyväksyttävänä hävikkinä, vaan taas ihmeteltiin, kunnes kävi ilmi,
että kadonneet seisoivat alle sadan metrin päässä odottaen bussia. Aikaa oli kulunut hukkaan niin paljon, että osa kiertoajelusta jäi tekemättä.
Laivamme oli Tonavan risteilyalukseksi pieni, 93 m pitkä, 25 miehistön jäsentä ja 86 matkustajaa. Sen nimikin oli Der Kleine Prinze, suomeksi Pikku Prinssi. Laivalla syödyn illallisen jälkeen osa porukasta meni vielä kaupungille lisämaksulliselle retkelle kuuntelemaan klassisen musiikin konserttia juhlavissa puitteissa.



Su 9.6.  Bratislava
Laivamme siirtyi yöllä vajaat 50 km naapurivaltio Slovakian pääkaupungin Bratislavan rantaan. Taaksemme laituriin parkkeerasi Viking Sigyn, joka tuli kuuluisaksi upotettuaan viikkoa aikaisemmin Budapestissä pienemmän jokialuksen, jolloin 28 eteläkorealaista kuoli.
Tällä kertaa kaupunkikierrokselle lähdettiin kumipyöräisellä minijunalla. Sillä ajettiin ylös mäelle, jossa seisoi kaupungin maisemaa hallitseva komea kuninkaanlinna. Sitten käveltiin keskustassa, nähtiin vaihteeksi monumentaalirakennuksia, kirkkoja ja kansallissankarien patsaita, mutta eniten matkailijat kuvasivat viemäristä esiin kurkistavan työmiehen pronssipatsasta. Bratislavassa muistettiin vielä suomalaiset jääkiekkoilijat, jotka täällä muutama viikko sitten voittivat maailmanmestaruuden. Laiva lähti melko aikaisin kohti Budapestiä. Laivalla pidettiin viininmaistajaiset, joissa kehuttiin paikallisia viinejä. Tonavaan oli rakennettu näille main Gabcikovon sulku, jossa laiva laskettiin 20 m alaspäin voimalaitoksen ohi.
Illallisella istuttiin samassa pöydässä kuin eilenkin, samoin aamiaisella ja lounaalla, joten kuuden hengen pöytäseurue ennätti viikon aikana hyvin tutustua toisiinsa.





Ma 10.6.  Budapest
Seuraavan päivän aamuaurinko lämmitti meitä Budapestissä. Edelliset pari viikkoa olivat olleet seudulla sateisia ja koleita, olipa Tonavan vesi nyt sateiden johdosta niin korkealla, että rannoilta oli huuhtoutunut jokeen paitsi mutaa myös puunrunkoja, oksia, muovipulloja ja muuta roskaa. Tonava oli väriltään harmaanruskea; sanottiin, että täytyisi olla rakastunut, että se näyttäisi siniseltä. Sää sen sijaan oli meille paras mahdollinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko viikon, lämpötila oli +30 C tienoilla.
Lähdimme klo 9 busseilla kaupunkikierrokselle. Näimme monumentaalirakennuksia, kirkkoja ja hienon linnavuoren, joista alkoi matkan edetessä tulla yliannostusta. Lounaan jälkeen iltapäivällä oli runsaasti vapaa-aikaa. Olimme jo Suomesta ostaneet Budapestin kartan. Olimme myös katsoneet netistä kaupungin kuuluisimman kahvilan ja sinne Arjan kanssa suuntasimme. Kävelykadun matkamuistoputiikista ostimme postikortteja ja kirjoitimme niitä puistossa.
Illallisen jälkeen olisi ollut mahdollisuus lisämaksulliseen retkeen, teemana Unkarilainen ilta, mutta jätimme sen väliin.



Ti 11.6.  Pecs
Tonavan rannat Unkarissa ja enimmäkseen Serbiassa ovat lehtipuupusikkoa, näyttäen lähinnä mangrovesuolta. Ilmeisesti ajoittaiset tulvat tekevät maanviljelyksen ja asumisen täällä kannattamattomaksi. Tänään rantauduimme pieneen unkarilaiseen Mohacsin kaupunkiin.
Sieltä jatkoimme busseilla 160000 asukkaan Pecs’iin, joka ei ole mikään turha kaupunki: Se oli  vuoden 2010 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Näemme upeita rakennuksia ja kirkkoja, mutta tällä kertaa meille myös soitetaan urkukonsertti. Kun meillä on Pecsissä vapaa-aikaa, menemme taas kumipyöräjuna-ajelulle. Olemme etummaisessa vaunussa, takimmainen vaunu on täynnä hihkuvia koululaisia. Iäkäs kuljettaja on henkisesti koulupoikien tasolla: Hän kiihdyttää jyrkissä kurveissa, jolloin takimmainen vaunu heittelehtii sivusuunnassa ja koululaiset hihkuvat vielä kovempaa. Kaikuvissa tunneleissa hän soittaa äänimerkkiä ja koululaiset huutavat. 
 Palaamme laivaan lounaalle ja käymme Arjan kanssa vielä kävelemässä Mohacsissa.
Sitten laiva lähtee liikkeelle kohti Serbiaa.  Laivalla on omat muusikot, jotka iltaisin soittelevat  baarissa.






Ke 12.6.  Novi Sad
Arja osallistuu aamujoogaan laivan aurinkokannella. Klo 9 on Novi Sad’in kävelykierros. Novi Sad ei myöskään ole mikään turha kaupunki: Se on Serbian toiseksi suurin kaupunki ja vuoden 2020 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Näemme komeita kirkkoja ja monumentaalirakennuksia.
Sitten alkaa lisämaksullinen bussiretki maaseudulle, ja tällä kertaa olemme mukana.
Käymme Kruseldorin luostarissa ja Sremski Karlovciin viinitilalla. Saamme maistaa seitsemää erilaista viiniä, mutta niiden sijasta ostamme tilan itse tuottamaa hunajaa.
Palaamme lounaalle laivalle, ja kun meillä on tunti vapaa-aikaa, kipaisemme Arjan kanssa Tonavan toisella rannalla näkyvälle mäelle, jossa kohoaa kaupungin linnoitus. Ehkä olemme nähneet liian vähän mäellä kohoavia linnoja tällä matkalla.
Klo 16 esiintyy meille kaksi Serbian valtion oopperan laulajaa laivan baarissa. En ymmärrä mitään oopperamusiikista, mutta laulajien äänivarat ovat vaikuttavat. Naisen laulaessa sattuu hieman korviin ja seuraan kiinnostuneena, alkaisivatko baarin viinilasit poksahdella rikki.
Illalla laiva lähtee kohti Romaniaa. Ohitamme ensimmäisen kerran Serbian pääkaupungin Belgradin. Joelta nähtynä se ei ole mikään kaunis kaupunki.



To  13.6.   Romania
Yöllä Tonavan rantamaisemassa tapahtuu radikaali muutos:Rantapusikot väistyvät, kallioseinämät kohoavat tilalle ja joki sukeltaa 130 km pitkään kanjoniin, joka tunnetaan nimellä Rautaportti. Kanjoniseudun alapuolelle on rakennettu pato, voimalaitos ja laivoille sulku, jossa laskeudutaan 30 m alemmas. Pato on nostanut Tonavan pintaa tuon 30 metriä, ja 17000 ihmistä on joutunut evakkoon. Niinpä joki on Rautaportin kohdalla jopa 80 m syvä. Patoaltaaseen on kertynyt erityisen paljon puutavaraa, ja herkkäunisemmat häiriintyvät, kun puunrungot kolisevat laivan kylkiin. Kapteeni joutuu niitä väistelemään ja välillä peruuttamaan saadakseen laivan pohjaan tarttuneen puutavaran irti. Emme mene sulusta läpi, vaan rantaudumme pieneen Romanialaiseen Orsovan kaupunkiin. Siellä lähdemme liikkeelle bussilla. Käymme katsomassa kommunistiaikaan allasevakoille rakennettua kirkkoa. Se on rumaa viimeistelemätöntä betonia ja raamattuaiheiset kuvat ovat suttuisia. Niissä on mielenkiintoista, että muutaman hahmon mallina on käytetty Leniniä, John Lennonia ja Nadja Comaneciä, mutta eivät nekään ole näköisiä.
Sitten ajetaan Baile Herculaneen, jossa jo muinaisilla roomalaisilla oli kylpylä.
Siellä oli Itävallan keisarikunnan aikana loisteliaita kylpylöitä, hotelleja ja kasinoita, mutta kommunistivallan aikana niiden annettiin käyttämättöminä rappeutua. Paikalla on edelleen mahtavat luonnon puitteet kylpyläparatiisiksi.
 Käymme vielä bussilla katsomassa voimalaitosta ja palaamme sitten laivalle.
Lähdemme jokea ylävirtaan takaisin kohti Belgradia, ja saamme nyt ihailla Rautaportin kanjonia.
Kapeimmassa kohdassa on 40 metriä korkeaan kallioon veistetty vaikuttavat kuningas Decebaluksen kasvot. Decebalus oli Daakialaisten kuningas noin vuonna 100 ja taisteli silloin roomalaisia vastaan.
 Illalla tarjottiin laivalla juhlaillallinen, jossa kehotettiin ihmisiä pukeutumaan parhaimpiinsa. Samalla henkilökunnalle luovutettiin kerätty juomarahapotti, johon aika voimakkaasti suositeltiin laitettavaksi 50 euroa/nenä. Ehkä he tarvitsevat sitä rahaa enemmän kuin me.







Pe 14.6.  Belgrad
Saavuimme aamulla Belgradiin myöhässä, kun kapteenilla oli taas yöllä vaikeuksia uivan puutavaran kanssa. Aamupäivän kiertoajelu kaupungilla toteutui silti ajallaan. En kerro, että näimme hienoja monumenttirakennuksia, isoja kirkkoja ja linnoituksia kukkulalla, koska toistaisin pahasti itseäni. Linnoituskukkulalla kohosi kaupungin ylle alastonta miestä esittävä veistos, joka oli herättänyt moraalista pahennusta paikallisten mielensäpahoittajien keskuudessa. Kiertoajelu päättyi ostoskadulle, jossa saimme omaa aikaa. Minä, Arja ja muuan toinen pariskunta ilmoitimme, että kävelisimme sieltä laivalle, emmekä tule enää bussin kyytiin. Belgradin liikenne on hyvin tukkoista, sillä se on miljoonakaupunki, eikä metroa ole. Bussilla tulijat myöhästyivätkin lounaalta. Lounaan jälkeen minä ja Arja lähdimme takaisin kävelemään kaupungille tavoitteena 3 km päässä sijaitseva Pyhän Savan katedraali. Lämmintä oli nyt selvästi yli 30 astetta, mikä vähensi monien muiden kävelyinnostusta. Kyseistä pyhättöä on sanottu maailman suurimmaksi ortodoksikirkoksi. Paluumatkalla poikkesimme ostoskadulla arvokkaaseen rättikauppaan, jossa jouduimme kiusalliseen tilanteeseen: Arja oli määritellyt maksukorttinsa toiminta-alueeksi Euroopan, mutta Nordea ilmeisesti tarkoitti sillä Euroopan Unionia, koska kortti ei toiminut.
Illalla oli vielä bussiretki Yarakin kylään maatilalle, joka oli laittanut lehmänkantturat pois ja ryhtynyt lypsämään turisteja. Suku tarjosi meille hyvää ruokaa, paikallista luumuviinaa slivovitsiä ja perheorkesterin musiikkia. 84-vuotias isoisä hääri ketteränä täyttämässä vieraiden snapsilaseja, sikäli kun nämä erehtyivät niitä tyhjentämään. Slivovits saa savun nousemaan korvista ja tappaa kaikki oravaa pienemmät otukset, mikä on selvästi isoisän pitkän iän salaisuus; häntä eivät bakteerit pääse yllättämään. Tilalla oli vielä joitakin kotieläimiä. Minä löysin sukulaissielun tilan aasista, jolle syötin aidan toisella puolella kasvavaa vihreämpää ruohoa.
Vielä oli laivallakin iltaohjelmaa. Ensin oli muotinäytös. Mannekiinit olivat sen verran hauskan näköisiä, että toivoin heidän esittelevän bikinimuotia, mutta valitettavasti esiteltiin jotain paremmin Suomen kesään sopivaa, nimittäin villapaitoja.
Esityksen toisessa osassa ammattilaiset esittivät kansanmusiikkia ja tanhuamista, mikä kuulostaa tylsältä, mutta täytyy myöntää, että esitys hipoi akrobatiaa ja oli sangen viihdyttävä.



 La 15.6.  Frankfurt
Kotiinlähtöpäivä. Hytit luovutettiin klo 9. Lentokentälle lähtö oli klo 11, joten oli vielä aikaa kävellä kaupungilla. Ettei kirkkojenkatselukiintömme vaan jäisi vajaaksi, suunnistimme katsomaan Pyhän Markuksen kirkkoa. Arja oli viritellyt maksukorttiaan uudelleen, joten palasimme jatkamaan eilisiä paitakauppoja paremmalla menestyksellä.
Belgradin lentokenttä  on pieni ja rupuinen. Päästyämme läpi turvatarkastuksesta jouduimme odotustilaan, joka oli koneelliselle ihmisiä aivan liian pieni, ja jonka ilmastointi hävisi 6 – 0 helteelle ja ihmismäärälle.
Lensimme taas Frankfurtin kautta. Frankfurtissa olivat poliisit lentokoneen ovella  tarkastamassa passeja. Kuiskasin vieressäni istuvalle vanhalle pariskunnalle: ”Yrittäkää näyttää syyttömiltä”. Emännällä oli silmä mustana hänen kaaduttuaan eräällä retkellä, ja hän epäili, ettei syyttömältä näyttäminen onnistu.  Poliisit veivätkin mukanaan yhden blondin, joka ei kuulunut meidän ryhmäämme.
Meillä piti olla kentän esittely kiertoajelun muodossa, sillä vaihtoaikaa oli tällä kertaa reilusti, mutta oppaat kävelyttivät meitä kilometritolkulla ympäri 1-terminaalia ja ilmoittivat lopulta, ettei se onnistukaan. Meille kuitenkin tarjottiin ennalta luvattu ravintolaillallinen. Helsinkiin ehdittiin puolen yön jälkeen.
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rodos 2023

Bali 2023

Mauritius 2022