Tonava kaunoinen
La 8.6.
Wien
Oli vaikea päättää, minne lähtisimme kaupunkilomalle, kun Euroopan tärkeimmät
pääkaupungit on jo nähty. Huomasimme, että Kristina Cruises-firman Tonavan
risteilyllä näkee kahdeksassa päivässä viisi maata ja neljä pääkaupunkia. Sinne
siis.
Lähdimme
matkaan Lufthansan lennolla aikaisin aamulla. Lennolle ilmoittautuva ei
Helsingissä saa inhimillistä palvelua, vaan joutuu automaattilaitteiden
simputettavaksi. Laitoin asiakastyytyväisyyskyselyyn pahimman tylytyksen, mitä
vaihtoehdoista löytyi.
Vaihdoimme
konetta Frankfurtissa; Wieniin ehdimme jo aamupäivällä. Oppaamme Tapsa ja Lauri
matkustivat mukanamme, ja pääsimme kiertoajelulle suoraan lentokentältä, jossa
joukkoomme liittyi vielä Suomea puhuva alkuasukasopas. Joukkomme koostui noin
60 hyväosaisesta eläkeläisestä, mukana oli vain muutama työikäinen. Lähdimme
liikkeelle kahdella bussilla, mutta pian jalkauduimme katselemaan kävellen
vanhan keskustan keisariaikaisia monumenttirakennuksia ja kirkkoja. Wieniin
tutustumiseen pitäisi olla enemmän aikaa kuin yksi kiertoajelu. Lisäksi
kävelyosuudella muuan vanha rouva hävisi joukostamme. Hänen aviomiehensä ei
ilahtunut tapauksesta, vaan odottelun ja ihmettelyn jälkeen hän lähti Laurin
kanssa etsiskelemään kadonnutta.
Tämä
löytyikin, mutta bussille palattuamme tarkistuslaskennassa paljastui, että toinen
pariskunta puuttui. Tätäkään ei pidetty hyväksyttävänä hävikkinä, vaan taas
ihmeteltiin, kunnes kävi ilmi,
että
kadonneet seisoivat alle sadan metrin päässä odottaen bussia. Aikaa oli kulunut
hukkaan niin paljon, että osa kiertoajelusta jäi tekemättä.
Laivamme
oli Tonavan risteilyalukseksi pieni, 93 m pitkä, 25 miehistön jäsentä ja 86
matkustajaa. Sen nimikin oli Der Kleine Prinze, suomeksi Pikku Prinssi. Laivalla
syödyn illallisen jälkeen osa porukasta meni vielä kaupungille
lisämaksulliselle retkelle kuuntelemaan klassisen musiikin konserttia
juhlavissa puitteissa.
Su 9.6.
Bratislava
Laivamme
siirtyi yöllä vajaat 50 km naapurivaltio Slovakian pääkaupungin Bratislavan
rantaan. Taaksemme laituriin parkkeerasi Viking Sigyn, joka tuli kuuluisaksi
upotettuaan viikkoa aikaisemmin Budapestissä pienemmän jokialuksen, jolloin 28
eteläkorealaista kuoli.
Tällä
kertaa kaupunkikierrokselle lähdettiin kumipyöräisellä minijunalla. Sillä
ajettiin ylös mäelle, jossa seisoi kaupungin maisemaa hallitseva komea
kuninkaanlinna. Sitten käveltiin keskustassa, nähtiin vaihteeksi
monumentaalirakennuksia, kirkkoja ja kansallissankarien patsaita, mutta eniten
matkailijat kuvasivat viemäristä esiin kurkistavan työmiehen pronssipatsasta.
Bratislavassa muistettiin vielä suomalaiset jääkiekkoilijat, jotka täällä
muutama viikko sitten voittivat maailmanmestaruuden. Laiva lähti melko aikaisin
kohti Budapestiä. Laivalla pidettiin viininmaistajaiset, joissa kehuttiin
paikallisia viinejä. Tonavaan oli rakennettu näille main Gabcikovon sulku,
jossa laiva laskettiin 20 m alaspäin voimalaitoksen ohi.
Illallisella
istuttiin samassa pöydässä kuin eilenkin, samoin aamiaisella ja lounaalla,
joten kuuden hengen pöytäseurue ennätti viikon aikana hyvin tutustua toisiinsa.
Seuraavan
päivän aamuaurinko lämmitti meitä Budapestissä. Edelliset pari viikkoa olivat
olleet seudulla sateisia ja koleita, olipa Tonavan vesi nyt sateiden johdosta
niin korkealla, että rannoilta oli huuhtoutunut jokeen paitsi mutaa myös
puunrunkoja, oksia, muovipulloja ja muuta roskaa. Tonava oli väriltään
harmaanruskea; sanottiin, että täytyisi olla rakastunut, että se näyttäisi
siniseltä. Sää sen sijaan oli meille paras mahdollinen. Aurinko paistoi
pilvettömältä taivaalta koko viikon, lämpötila oli +30 C tienoilla.
Lähdimme
klo 9 busseilla kaupunkikierrokselle. Näimme monumentaalirakennuksia, kirkkoja
ja hienon linnavuoren, joista alkoi matkan edetessä tulla yliannostusta.
Lounaan jälkeen iltapäivällä oli runsaasti vapaa-aikaa. Olimme jo Suomesta
ostaneet Budapestin kartan. Olimme myös katsoneet netistä kaupungin
kuuluisimman kahvilan ja sinne Arjan kanssa suuntasimme. Kävelykadun
matkamuistoputiikista ostimme postikortteja ja kirjoitimme niitä puistossa.
Illallisen
jälkeen olisi ollut mahdollisuus lisämaksulliseen retkeen, teemana Unkarilainen
ilta, mutta jätimme sen väliin.
Ti 11.6. Pecs
Tonavan
rannat Unkarissa ja enimmäkseen Serbiassa ovat lehtipuupusikkoa, näyttäen
lähinnä mangrovesuolta. Ilmeisesti ajoittaiset tulvat tekevät maanviljelyksen
ja asumisen täällä kannattamattomaksi. Tänään rantauduimme pieneen
unkarilaiseen Mohacsin kaupunkiin.
Sieltä
jatkoimme busseilla 160000 asukkaan Pecs’iin, joka ei ole mikään turha kaupunki:
Se oli vuoden 2010 Euroopan
kulttuuripääkaupunki. Näemme upeita rakennuksia ja kirkkoja, mutta tällä kertaa
meille myös soitetaan urkukonsertti. Kun meillä on Pecsissä vapaa-aikaa,
menemme taas kumipyöräjuna-ajelulle. Olemme etummaisessa vaunussa, takimmainen
vaunu on täynnä hihkuvia koululaisia. Iäkäs kuljettaja on henkisesti
koulupoikien tasolla: Hän kiihdyttää jyrkissä kurveissa, jolloin takimmainen
vaunu heittelehtii sivusuunnassa ja koululaiset hihkuvat vielä kovempaa.
Kaikuvissa tunneleissa hän soittaa äänimerkkiä ja koululaiset huutavat.
Palaamme laivaan lounaalle ja käymme Arjan
kanssa vielä kävelemässä Mohacsissa.
Sitten
laiva lähtee liikkeelle kohti Serbiaa. Laivalla on omat muusikot, jotka iltaisin soittelevat baarissa.
Ke 12.6. Novi Sad
Arja
osallistuu aamujoogaan laivan aurinkokannella. Klo 9 on Novi Sad’in
kävelykierros. Novi Sad ei myöskään ole mikään turha kaupunki: Se on Serbian
toiseksi suurin kaupunki ja vuoden 2020 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Näemme
komeita kirkkoja ja monumentaalirakennuksia.
Sitten
alkaa lisämaksullinen bussiretki maaseudulle, ja tällä kertaa olemme mukana.
Käymme
Kruseldorin luostarissa ja Sremski Karlovciin viinitilalla. Saamme maistaa
seitsemää erilaista viiniä, mutta niiden sijasta ostamme tilan itse tuottamaa
hunajaa.
Palaamme
lounaalle laivalle, ja kun meillä on tunti vapaa-aikaa, kipaisemme Arjan kanssa
Tonavan toisella rannalla näkyvälle mäelle, jossa kohoaa kaupungin linnoitus.
Ehkä olemme nähneet liian vähän mäellä kohoavia linnoja tällä matkalla.
Klo
16 esiintyy meille kaksi Serbian valtion oopperan laulajaa laivan baarissa. En
ymmärrä mitään oopperamusiikista, mutta laulajien äänivarat ovat vaikuttavat.
Naisen laulaessa sattuu hieman korviin ja seuraan kiinnostuneena, alkaisivatko
baarin viinilasit poksahdella rikki.
Illalla
laiva lähtee kohti Romaniaa. Ohitamme ensimmäisen kerran Serbian pääkaupungin
Belgradin. Joelta nähtynä se ei ole mikään kaunis kaupunki.
To
13.6.
Romania
Yöllä
Tonavan rantamaisemassa tapahtuu radikaali muutos:Rantapusikot väistyvät,
kallioseinämät kohoavat tilalle ja joki sukeltaa 130 km pitkään kanjoniin, joka
tunnetaan nimellä Rautaportti. Kanjoniseudun alapuolelle on rakennettu pato,
voimalaitos ja laivoille sulku, jossa laskeudutaan 30 m alemmas. Pato on
nostanut Tonavan pintaa tuon 30 metriä, ja 17000 ihmistä on joutunut evakkoon.
Niinpä joki on Rautaportin kohdalla jopa 80 m syvä. Patoaltaaseen on kertynyt
erityisen paljon puutavaraa, ja herkkäunisemmat häiriintyvät, kun puunrungot
kolisevat laivan kylkiin. Kapteeni joutuu niitä väistelemään ja välillä
peruuttamaan saadakseen laivan pohjaan tarttuneen puutavaran irti. Emme mene
sulusta läpi, vaan rantaudumme pieneen Romanialaiseen Orsovan kaupunkiin. Siellä
lähdemme liikkeelle bussilla. Käymme katsomassa kommunistiaikaan allasevakoille
rakennettua kirkkoa. Se on rumaa viimeistelemätöntä betonia ja raamattuaiheiset
kuvat ovat suttuisia. Niissä on mielenkiintoista, että muutaman hahmon mallina
on käytetty Leniniä, John Lennonia ja Nadja Comaneciä, mutta eivät nekään ole
näköisiä.
Sitten
ajetaan Baile Herculaneen, jossa jo muinaisilla roomalaisilla oli kylpylä.
Siellä
oli Itävallan keisarikunnan aikana loisteliaita kylpylöitä, hotelleja ja
kasinoita, mutta kommunistivallan aikana niiden annettiin käyttämättöminä
rappeutua. Paikalla on edelleen mahtavat luonnon puitteet kylpyläparatiisiksi.
Käymme vielä bussilla katsomassa voimalaitosta
ja palaamme sitten laivalle.
Lähdemme
jokea ylävirtaan takaisin kohti Belgradia, ja saamme nyt ihailla Rautaportin
kanjonia.
Kapeimmassa
kohdassa on 40 metriä korkeaan kallioon veistetty vaikuttavat kuningas
Decebaluksen kasvot. Decebalus oli Daakialaisten kuningas noin vuonna 100 ja
taisteli silloin roomalaisia vastaan.
Illalla tarjottiin laivalla juhlaillallinen,
jossa kehotettiin ihmisiä pukeutumaan parhaimpiinsa. Samalla henkilökunnalle
luovutettiin kerätty juomarahapotti, johon aika voimakkaasti suositeltiin
laitettavaksi 50 euroa/nenä. Ehkä he tarvitsevat sitä rahaa enemmän kuin me.
Pe 14.6. Belgrad
Saavuimme
aamulla Belgradiin myöhässä, kun kapteenilla oli taas yöllä vaikeuksia uivan
puutavaran kanssa. Aamupäivän kiertoajelu kaupungilla toteutui silti ajallaan.
En kerro, että näimme hienoja monumenttirakennuksia, isoja kirkkoja ja
linnoituksia kukkulalla, koska toistaisin pahasti itseäni. Linnoituskukkulalla
kohosi kaupungin ylle alastonta miestä esittävä veistos, joka oli herättänyt moraalista
pahennusta paikallisten mielensäpahoittajien keskuudessa. Kiertoajelu päättyi
ostoskadulle, jossa saimme omaa aikaa. Minä, Arja ja muuan toinen pariskunta
ilmoitimme, että kävelisimme sieltä laivalle, emmekä tule enää bussin kyytiin.
Belgradin liikenne on hyvin tukkoista, sillä se on miljoonakaupunki, eikä
metroa ole. Bussilla tulijat myöhästyivätkin lounaalta. Lounaan jälkeen minä ja
Arja lähdimme takaisin kävelemään kaupungille tavoitteena 3 km päässä
sijaitseva Pyhän Savan katedraali. Lämmintä oli nyt selvästi yli 30 astetta,
mikä vähensi monien muiden kävelyinnostusta. Kyseistä pyhättöä on sanottu
maailman suurimmaksi ortodoksikirkoksi. Paluumatkalla poikkesimme ostoskadulla
arvokkaaseen rättikauppaan, jossa jouduimme kiusalliseen tilanteeseen: Arja oli
määritellyt maksukorttinsa toiminta-alueeksi Euroopan, mutta Nordea ilmeisesti
tarkoitti sillä Euroopan Unionia, koska kortti ei toiminut.
Illalla
oli vielä bussiretki Yarakin kylään maatilalle, joka oli laittanut
lehmänkantturat pois ja ryhtynyt lypsämään turisteja. Suku tarjosi meille hyvää
ruokaa, paikallista luumuviinaa slivovitsiä ja perheorkesterin musiikkia.
84-vuotias isoisä hääri ketteränä täyttämässä vieraiden snapsilaseja, sikäli
kun nämä erehtyivät niitä tyhjentämään. Slivovits saa savun nousemaan korvista
ja tappaa kaikki oravaa pienemmät otukset, mikä on selvästi isoisän pitkän iän
salaisuus; häntä eivät bakteerit pääse yllättämään. Tilalla oli vielä joitakin
kotieläimiä. Minä löysin sukulaissielun tilan aasista, jolle syötin aidan
toisella puolella kasvavaa vihreämpää ruohoa.
Vielä
oli laivallakin iltaohjelmaa. Ensin oli muotinäytös. Mannekiinit olivat sen
verran hauskan näköisiä, että toivoin heidän esittelevän bikinimuotia, mutta
valitettavasti esiteltiin jotain paremmin Suomen kesään sopivaa, nimittäin
villapaitoja.
Esityksen
toisessa osassa ammattilaiset esittivät kansanmusiikkia ja tanhuamista, mikä
kuulostaa tylsältä, mutta täytyy myöntää, että esitys hipoi akrobatiaa ja oli
sangen viihdyttävä.
La
15.6. Frankfurt
Kotiinlähtöpäivä.
Hytit luovutettiin klo 9. Lentokentälle lähtö oli klo 11, joten oli vielä aikaa
kävellä kaupungilla. Ettei kirkkojenkatselukiintömme vaan jäisi vajaaksi,
suunnistimme katsomaan Pyhän Markuksen kirkkoa. Arja oli viritellyt
maksukorttiaan uudelleen, joten palasimme jatkamaan eilisiä paitakauppoja
paremmalla menestyksellä.
Belgradin
lentokenttä on pieni ja rupuinen.
Päästyämme läpi turvatarkastuksesta jouduimme odotustilaan, joka oli
koneelliselle ihmisiä aivan liian pieni, ja jonka ilmastointi hävisi 6 – 0
helteelle ja ihmismäärälle.
Lensimme
taas Frankfurtin kautta. Frankfurtissa olivat poliisit lentokoneen ovella tarkastamassa
passeja. Kuiskasin vieressäni istuvalle vanhalle pariskunnalle: ”Yrittäkää
näyttää syyttömiltä”. Emännällä oli silmä mustana hänen kaaduttuaan eräällä
retkellä, ja hän epäili, ettei syyttömältä näyttäminen onnistu. Poliisit veivätkin mukanaan yhden blondin,
joka ei kuulunut meidän ryhmäämme.
Meillä
piti olla kentän esittely kiertoajelun muodossa, sillä vaihtoaikaa oli tällä
kertaa reilusti, mutta oppaat kävelyttivät meitä kilometritolkulla ympäri
1-terminaalia ja ilmoittivat
lopulta, ettei se onnistukaan. Meille kuitenkin tarjottiin ennalta luvattu
ravintolaillallinen. Helsinkiin ehdittiin puolen yön jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti