Karibian risteily 2019


 12.01.    Taas mennään

 Noin 108 suomalaista oli ostanut Loistoristeilyt –matkanjärjestäjältä puolentoista viikon Karibian risteilyn. Lähtösatama oli Miamin lähellä. Lennettiin ensin Lontooseen Finnairilla ja jatkettiin sieltä Air American  Boeing 777:lla Miamiin. Se on maailman suurin kaksimoottorinen lentokone. Joku ympäristösyistä lentomatkailua vastustava voisikin ehdottaa matkanjärjestäjällemme nimenmuutosta ”Roistoristeilyt”. Meillä oli kolme suomalaista opasta: Satu, Iso-Pirjo ja Pikku-Pirjo. Miamissa oli vastassa USA:n harmittavat maahantulomuodollisuudet. Tuhannet ihmiset jonottivat pari tuntia suuressa hallissa, sormenjäljet otettiin kahteen kertaan. Laivamme oli italialaistaustaisen Costa Cruises – varustamon Costa Deliziosa. Se on uiva kaupunki: Lähes 300 m pitkä, miehistöä noin tuhat ja matkustajia lähes 3000.





13.01.    Bahama

Aamupäivä meni opetellessa laivalla elämistä: Mistä saa aamiaista, kuinka internet toimii.
Klo 10 oli suomalaisille tervetuliaistilaisuus, missä oppaamme valottivat näitä ja muita seikkoja.
Olimme yöllä saapuneet Grand Bahaman saarelle Freeportin satamakaupunkiin, ja iltapäivällä lähdimme bussiretkelle saarta katsomaan. Beachiä oli tarkoitus käydä vain katsomassa 15 minuuttia, mutta minä ja pari nopeinta naista ehdimme käymään uimassa.
Kävimme mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja ostoskeskuksessa. Saarella oli vielä korjaamatta viimeisimmän  hurrikaanin tuhoja. Illalla söimme pitkän kaavan mukaan a la carte –ravintolassa,
jossa meillä oli vakiopöytä koko risteilyn ajaksi. Kuuden hengen pöydässä myös pöytänaapurit pysyivät samoina, joten puolentoista viikon aikana ehdittiin tulla tutuiksi.
Myöhemmin illalla menimme laivan teatteriin katsomaan päivittäin vaihtuvaa showta,
jossa oli musiikkia, tanssia ja kahlekuningastemppuja. Teatterissa on vaikea hahmottaa olevansa laivalla; se on iso, komea ja kolmen laivan kerroksen korkuinen. Laivalla on myös kylpylä ja kaikkea muuta mitä voi kuvitella.




14.01.   Meripäivä

 Tänään laiva viipyi merellä koko päivän. Lähdimme vasta klo 11 etsimään aurinkotuoleja yläkansilta, jolloin ne olivat lähes kaikki varattuja. Vaivoin löysimme keulasta pari yksinäistä aurinkopetiä, jotka raahasimme vierekkäin. Aurinko paistoi. Meidän hytissämme tosin oli oma parveke, mutta se ei tänään ollut auringon puolella. Hytti sinänsä ei muistuttanut Ruotsin laivan hyttejä, vaan oli iso hotellihuone tilavalla kylpyhuoneella ja leveällä parisängyllä. Huonepalvelu toimi 24h ja aamiaisenkin olisi saanut ilman lisämaksua huoneeseen, mutta emme me sellaisia tarvinneet. Illalla ravintolassa pukeutumissuositus vaihteli päivittäin ja oli tänään gaalapukeutuminen.


15.01.   Turks and Caicos - saaret


Aamulla rantauduimme Grand Turk –saaren laituriin. Hiekkaranta alkoi heti laiturin pielestä.
Kävelimme sitä kilometrin verran ja vuokrasimme aurinkotuolit ja varjon. Ne maksoivat 20 $.
Epäilimme tuolien vuokraajatyttöä merirosvojen jälkeläiseksi.
Merivesi oli kirkasta , rannan lähellä turkoosin väristä. Hiekka oli hienoa ja vaalean keltaista.
Sitten vesisade alkoi. Ranta tyhjeni nopeasti. Huomasimme aurinkovarjon hyväksi sijoitukseksi.
Sade kesti noin puoli tuntia, sitten aurinko paistoi taas korkealta ja kovaa.
Illalla teatterissa esiintyi napolilainen oopperatenori Davide Celiento.
Hän lauloi korkealta ja kovaa.




16.01.   Jamaika

 Rantauduimme Jamaikalle Montego Bayn kaupunkiin. Olimme heti ensimmäisenä päivänä ilmoittautuneet kaikille suomalaisten tekemille retkille ja taas mennään.
Opas kertoi, että maailman toiseksi paras ja toiseksi kallein kahvi kasvaa läheisen Blue Mountainin rinteillä. Arja osti sitä neljänneskilon . Se kallein (Ei Arjan ostama)  kahvi syntyy niin, että kahvipensaan marjat syötetään apinoille, ja niiden ulosteista kerätään pavut talteen mielenkiintoisia makuvivahteita saaneina. Usain Bolt on tietysti jamaikalaisten suurin sankari. Turistikaupan edessä alkuasukas tuli kyselemään , mistä olemme kotoisin. Kuultuaan vastauksen Finland , kertoi hän oitis Jari Litmasesta.
 Juutumme Montego Bayn iltapäiväruuhkaan. Ei voi ymmärtää, kuinka 11000 asukkaan kaupungissa nelikaistaisella tiellä oli seisova ruuhka. Maa on rutiköyhä, kuinka alkuasukkailla edes on rahaa autoihin. Melkein myöhästymme illalliselta.





17.01.   Cayman – saaret


Pysäköimme Grand Cayman –saaren edustalle, samoin kuin neljä muuta isoa risteilyalusta.
Satamaan ei tällaisilla laivoilla pääse, vaan risteilyasiakkaat kuljetetaan muutamia satoja ihmisiä kantavilla veneillä Georgtown’in rantalaitureille. Täällä ei pitänyt olla järjestettyä retkeä, mutta useimmat suomalaiset lastautuivat oppaiden johdolla pikkubusseihin ja ajettiin paikkaan nimeltä Hell. Se oli veden syövyttämästä mustasta kalkkikivestä syntynyt luonnonnähtävyys, ei oikeastaan käymisen arvoinen. Paluumatkalla useimmat jäivät rantaan nimeltä Seven Miles Beach, jota on sanottu Karibian parhaaksikin hiekkarannaksi. Minä ja Arja jäimme bussista eri paikkaan kuin muut, lähemmäksi Georgtownia, koska halusimme kävellä auringonoton jälkeen laivarantaan. Enimmäkseen ranta oli hotellien ja muiden majoitusliikkeiden varaamaa, mutta pienen ihmettelyn jälkeen tulimme omituisesta suunnasta yleiselle, joskin maksulliselle rannalle. Pääsymaksu oli 2$/nenä, aurinkotuolit 12$ /kpl ja aurinkovarjo 15$. Majoituimme hyvällä paikalla sijaitseviin rantakalusteisiin, mutta kukaan ei tullut perimään maksua. Vähitellen tajusimme, että joku oli jo maksanut niistä ja lähtenyt pois. Nautimme siis 43$ edestä rantaelämää ilmaiseksi. Rehelliset maa perii, sanoo sananlasku. Kävelymatkaa laivarantaan kertyi 3 km.




18.01.   Meripäivä

Tänään otettiin taas aurinkoa laivan kannella. Nyt älysimme mennä sinne aikaisemmin, kun aurinkotuoleja oli vielä runsaasti vapaana. Välillä haettiin kylmää juomaa lähimmästä baarista. Risteily tapahtui all inclusive –periaatteella, eli laivalla sai nauttia niin paljon ruokaa ja juomaa kuin jaksoi ilman lisämaksua, myös alkoholijuomia. Laivalla oli 11 baaria ja neljä ravintolaa. Humalaisia emme laivalla nähneet; jos joku oli risteilyn jälkeen nenänvalkaisukuurin tarpeessa, johtui se liiallisesta auringonotosta. Teatterissa oli illalla Rock-henkinen show.





19.01.   Honduras

Laivamme kiinnittyi Hondurasille kuuluvan Raotanin saaren laituriin Mahogany Bay’ssa.
Kiertoajelu vei meidät ensiksi perhospuutarhaan, jossa oli muitakin eläimiä, kuten apinoita häkeissään ja papukaijoja. Näitä oli myös irrallaan. Alkuasukasopas nosti kesyn papukaijan Arjan molemmille käsivarsille. Illallispöytäseurueeseemme kuulunut Helvi kaivoi käsilaukustaan paketin kosteuspyyhkeitä, mutta luonnonvarainen apina nappasi sen ja meni puun latvaan tutkimaan saalistaan. Sieltä se tiputteli liinat yksi kerrallaan maahan.
Carambolan kasvitieteellisessä puutarhassa opimme, että mahonkipuu kasvaa kaadettavaan kuntoon 30 vuodessa , mutta tiikkipuu vaatii 80 vuotta. Seuraavaksi ajamme West End’in kylään, sukellusharrastuksen keskukseen, jonka hiekkarannalla pidetään kunnon uimatauko. Laivalle palatessa ajetaan saaren pääkaupungin Coxen Hole’n läpi. Sen englantilainen merirosvo Coxen aikoinaan perusti tukikohdakseen. Nykyään merirosvot eivät ryöstele laivoja vaan vuokraavat turisteille aurinkotuoleja.
Honduras on maailman köyhimpiä maita, korruptio ja rikollisuus rehottavat. Roatanilla asiat ovat hieman paremmin, rikollisuutta ei ole, ja jotenkin äärimmäisessä köyhyydessä elävät alkuasukkaat vaikuttavat tyytyväisemmiltä kuin suomalaiset.





20.01.   Meksiko - Cozumel

Yöllä ja aamulla puhalteli talvimyrsky. Laituriin tulo viivästyi tunnilla, kun kapteeni keräsi siihen rohkeutta. Myöskään täällä Cozumelin turistisaarella rikollisuutta ei ole, vaikka se muualla Meksikossa on maanvaivana. Kiertoajelu vei meidät ohi Rafael Nadalin omistaman hotellin ja muiden luksus-lukaalien Miradorin näköalapaikalle. Sen lähellä näemme ensimmäistä kertaa luonnonvaraisen krokotiilin.  Sitten suuntasimme Tequila-tilalle. Eri-ikäisiä tequiloja maisteltiin, pahaa olivat.
Myrsky oli tyyntynyt ja aurinko paistoi taas. Lopuksi saimme omaa shoppailu- ja lounastamisaikaa saaren pääkaupungissa San Miguelissa. Minä ja Arja emme enää nousseet bussiin vaan kävelimme loppumatkan 5 km laivalle. Iltashowssa esiintyi Etelä-Afrikkalainen zulutaustainen laulaja Vicus.




21.01.   Meripäivä

Yö oli taas myrskyinen. En olisi uskonut, että kaupungin kokoinen laiva voi keinua, mutta seisaallaan ollessa sen saattoi huomata vähän keinuvan. Päiväkin oli kolea, 20 asteinen, tuulinen ja puolipilvinen. Vain sitkeimmät sissit sinnittelivät aurinkokannella, me kirjoittelimme postikortteja.
Surullista oli nähdä avomerellä ajelehtivat ruskeat levälautat. Onko Karibianmeri muutaman vuoden päästä levän peitossa? Vielä olivat meidän näkemämme uimarannat puhtaat, kenties niitä siivotaan ahkerasti.
Viimeisen illallisen lopuksi ravintolassa soitettiin musiikkia ja indonesialaistaustainen tarjoilijamme tanssitti pöytäkuntiensa naisia. Arjakin pääsi hetkeksi pyörähtelemään.





22.01.   Miami

Risteily päättyy Port Evergladesin satamaan Fort Lauerdalessa Miamin lähellä. Ennen paluulennon lähtöä on aikaa kiertoajeluun Miamissa. Käymme Miami Beachillä , mutta uinti ei kuulu retken ohjelmaan ja aallotkin ovat aika isoja. Vietämme aikaa valtavassa ostoskeskuksessa. Arja ostaa käsilaukun ja paidan. Liikenneruuhkat ovat täällä hieman pahempia kuin Suomessa. Miamin sähköjunat ja raitiovaunut ovat ilmaisia, että saataisiin edes osa autoilijoista pois kadulta.
Oppaan mukaan täällä ei käytetä vilkkua kaistaa vaihdettaessa, sillä silloin keljut autoilijat eivät ainakaan päästä omalle kaistalleen. Sen sijaan seudun 1,5 miljoonaa alligaattoria ovat mainettaan parempia, ne eivät pidä ihmisveren mausta.
 Retki päättyy lentokentälle, mistä meillä on Finnairin suora lento Helsinkiin.
Turun telakka on rakentamassa Costalle uusia 337 m pitkiä 20-kerroksisia risteilylaivoja, joihin mahtuu  yli 6000 matkustajaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rodos 2023

Bali 2023

Mauritius 2022