Karibian risteily 2019
13.01. Bahama
Aamupäivä
meni opetellessa laivalla elämistä: Mistä saa aamiaista, kuinka internet
toimii.
Klo
10 oli suomalaisille tervetuliaistilaisuus, missä oppaamme valottivat näitä ja
muita seikkoja.
Olimme
yöllä saapuneet Grand Bahaman saarelle Freeportin satamakaupunkiin, ja
iltapäivällä lähdimme bussiretkelle saarta katsomaan. Beachiä oli tarkoitus
käydä vain katsomassa 15 minuuttia, mutta minä ja pari nopeinta naista ehdimme
käymään uimassa.
Kävimme
mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja ostoskeskuksessa. Saarella oli vielä
korjaamatta viimeisimmän hurrikaanin
tuhoja. Illalla söimme pitkän kaavan mukaan a la carte –ravintolassa,jossa meillä oli vakiopöytä koko risteilyn ajaksi. Kuuden hengen pöydässä myös pöytänaapurit pysyivät samoina, joten puolentoista viikon aikana ehdittiin tulla tutuiksi.
Myöhemmin illalla menimme laivan teatteriin katsomaan päivittäin vaihtuvaa showta,
jossa oli musiikkia, tanssia ja kahlekuningastemppuja. Teatterissa on vaikea hahmottaa olevansa laivalla; se on iso, komea ja kolmen laivan kerroksen korkuinen. Laivalla on myös kylpylä ja kaikkea muuta mitä voi kuvitella.
14.01.
Meripäivä
15.01.
Turks and Caicos - saaret
Aamulla
rantauduimme Grand Turk –saaren laituriin. Hiekkaranta alkoi heti laiturin
pielestä.
Kävelimme
sitä kilometrin verran ja vuokrasimme aurinkotuolit ja varjon. Ne maksoivat 20
$.Epäilimme tuolien vuokraajatyttöä merirosvojen jälkeläiseksi.
Merivesi oli kirkasta , rannan lähellä turkoosin väristä. Hiekka oli hienoa ja vaalean keltaista.
Sitten vesisade alkoi. Ranta tyhjeni nopeasti. Huomasimme aurinkovarjon hyväksi sijoitukseksi.
Sade kesti noin puoli tuntia, sitten aurinko paistoi taas korkealta ja kovaa.
Illalla teatterissa esiintyi napolilainen oopperatenori Davide Celiento.
Hän lauloi korkealta ja kovaa.
16.01.
Jamaika
Juutumme Montego Bayn iltapäiväruuhkaan. Ei voi ymmärtää, kuinka 11000 asukkaan kaupungissa nelikaistaisella tiellä oli seisova ruuhka. Maa on rutiköyhä, kuinka alkuasukkailla edes on rahaa autoihin. Melkein myöhästymme illalliselta.
17.01.
Cayman – saaret
Pysäköimme
Grand Cayman –saaren edustalle, samoin kuin neljä muuta isoa risteilyalusta.
Satamaan
ei tällaisilla laivoilla pääse, vaan risteilyasiakkaat kuljetetaan muutamia
satoja ihmisiä kantavilla veneillä Georgtown’in rantalaitureille. Täällä ei
pitänyt olla järjestettyä retkeä, mutta useimmat suomalaiset lastautuivat oppaiden
johdolla pikkubusseihin ja ajettiin paikkaan nimeltä Hell. Se oli veden
syövyttämästä mustasta kalkkikivestä syntynyt luonnonnähtävyys, ei oikeastaan
käymisen arvoinen. Paluumatkalla useimmat jäivät rantaan nimeltä Seven Miles
Beach, jota on sanottu Karibian parhaaksikin hiekkarannaksi. Minä ja Arja
jäimme bussista eri paikkaan kuin muut, lähemmäksi Georgtownia, koska halusimme
kävellä auringonoton jälkeen laivarantaan. Enimmäkseen ranta oli hotellien ja
muiden majoitusliikkeiden varaamaa, mutta pienen ihmettelyn jälkeen tulimme
omituisesta suunnasta yleiselle, joskin maksulliselle rannalle. Pääsymaksu oli
2$/nenä, aurinkotuolit 12$ /kpl ja aurinkovarjo 15$. Majoituimme hyvällä
paikalla sijaitseviin rantakalusteisiin, mutta kukaan ei tullut perimään
maksua. Vähitellen tajusimme, että joku oli jo maksanut niistä ja lähtenyt
pois. Nautimme siis 43$ edestä rantaelämää ilmaiseksi. Rehelliset maa perii,
sanoo sananlasku. Kävelymatkaa laivarantaan kertyi 3 km.
18.01.
Meripäivä
Tänään
otettiin taas aurinkoa laivan kannella. Nyt älysimme mennä sinne aikaisemmin,
kun aurinkotuoleja oli vielä runsaasti vapaana. Välillä haettiin kylmää juomaa
lähimmästä baarista. Risteily tapahtui all inclusive –periaatteella, eli
laivalla sai nauttia niin paljon ruokaa ja juomaa kuin jaksoi ilman lisämaksua,
myös alkoholijuomia. Laivalla oli 11 baaria ja neljä ravintolaa. Humalaisia
emme laivalla nähneet; jos joku oli risteilyn jälkeen nenänvalkaisukuurin
tarpeessa, johtui se liiallisesta auringonotosta. Teatterissa oli illalla
Rock-henkinen show.
19.01.
Honduras
Laivamme
kiinnittyi Hondurasille kuuluvan Raotanin saaren laituriin Mahogany Bay’ssa.
Kiertoajelu
vei meidät ensiksi perhospuutarhaan, jossa oli muitakin eläimiä, kuten apinoita
häkeissään ja papukaijoja. Näitä oli myös irrallaan. Alkuasukasopas nosti kesyn
papukaijan Arjan molemmille käsivarsille. Illallispöytäseurueeseemme kuulunut
Helvi kaivoi käsilaukustaan paketin kosteuspyyhkeitä, mutta luonnonvarainen
apina nappasi sen ja meni puun latvaan tutkimaan saalistaan. Sieltä se
tiputteli liinat yksi kerrallaan maahan. Carambolan kasvitieteellisessä puutarhassa opimme, että mahonkipuu kasvaa kaadettavaan kuntoon 30 vuodessa , mutta tiikkipuu vaatii 80 vuotta. Seuraavaksi ajamme West End’in kylään, sukellusharrastuksen keskukseen, jonka hiekkarannalla pidetään kunnon uimatauko. Laivalle palatessa ajetaan saaren pääkaupungin Coxen Hole’n läpi. Sen englantilainen merirosvo Coxen aikoinaan perusti tukikohdakseen. Nykyään merirosvot eivät ryöstele laivoja vaan vuokraavat turisteille aurinkotuoleja.
Honduras on maailman köyhimpiä maita, korruptio ja rikollisuus rehottavat. Roatanilla asiat ovat hieman paremmin, rikollisuutta ei ole, ja jotenkin äärimmäisessä köyhyydessä elävät alkuasukkaat vaikuttavat tyytyväisemmiltä kuin suomalaiset.
20.01.
Meksiko - Cozumel
Yöllä
ja aamulla puhalteli talvimyrsky. Laituriin tulo viivästyi tunnilla, kun
kapteeni keräsi siihen rohkeutta. Myöskään täällä Cozumelin turistisaarella
rikollisuutta ei ole, vaikka se muualla Meksikossa on maanvaivana. Kiertoajelu
vei meidät ohi Rafael Nadalin omistaman hotellin ja muiden luksus-lukaalien Miradorin
näköalapaikalle. Sen lähellä näemme ensimmäistä kertaa luonnonvaraisen
krokotiilin. Sitten suuntasimme Tequila-tilalle.
Eri-ikäisiä tequiloja maisteltiin, pahaa olivat.
Myrsky
oli tyyntynyt ja aurinko paistoi taas. Lopuksi saimme omaa shoppailu- ja
lounastamisaikaa saaren pääkaupungissa San Miguelissa. Minä ja Arja emme enää
nousseet bussiin vaan kävelimme loppumatkan 5 km laivalle. Iltashowssa esiintyi
Etelä-Afrikkalainen zulutaustainen laulaja Vicus.
21.01.
Meripäivä
Yö
oli taas myrskyinen. En olisi uskonut, että kaupungin kokoinen laiva voi
keinua, mutta seisaallaan ollessa sen saattoi huomata vähän keinuvan. Päiväkin
oli kolea, 20 asteinen, tuulinen ja puolipilvinen. Vain sitkeimmät sissit
sinnittelivät aurinkokannella, me kirjoittelimme postikortteja.
Surullista
oli nähdä avomerellä ajelehtivat ruskeat levälautat. Onko Karibianmeri muutaman
vuoden päästä levän peitossa? Vielä olivat meidän näkemämme uimarannat puhtaat,
kenties niitä siivotaan ahkerasti.Viimeisen illallisen lopuksi ravintolassa soitettiin musiikkia ja indonesialaistaustainen tarjoilijamme tanssitti pöytäkuntiensa naisia. Arjakin pääsi hetkeksi pyörähtelemään.
22.01.
Miami
Risteily
päättyy Port Evergladesin satamaan Fort Lauerdalessa Miamin lähellä. Ennen
paluulennon lähtöä on aikaa kiertoajeluun Miamissa. Käymme Miami Beachillä ,
mutta uinti ei kuulu retken ohjelmaan ja aallotkin ovat aika isoja. Vietämme
aikaa valtavassa ostoskeskuksessa. Arja ostaa käsilaukun ja paidan.
Liikenneruuhkat ovat täällä hieman pahempia kuin Suomessa. Miamin sähköjunat ja
raitiovaunut ovat ilmaisia, että saataisiin edes osa autoilijoista pois
kadulta.
Oppaan
mukaan täällä ei käytetä vilkkua kaistaa vaihdettaessa, sillä silloin keljut
autoilijat eivät ainakaan päästä omalle kaistalleen. Sen sijaan seudun 1,5
miljoonaa alligaattoria ovat mainettaan parempia, ne eivät pidä ihmisveren
mausta. Retki päättyy lentokentälle, mistä meillä on Finnairin suora lento Helsinkiin.
Turun telakka on rakentamassa Costalle uusia 337 m pitkiä 20-kerroksisia risteilylaivoja, joihin mahtuu yli 6000 matkustajaa.
Kommentit
Lähetä kommentti