Liechtensteinin ja Sveitsin matka 2016
Liechtensteinin ja Sveitsin matka 2016
Ti 08.03. Junailua
Meidät on kutsuttu syntymäpäiville Sveitsiin. Koska emme ole siellä ennen käyneet, kannattaa katsella maata vähän enemmänkin, Zurichia ja Alppeja ainakin. Ensimmäiseksi tulee mieleen St.Moritz, jossa on pidetty kahdet talviolympialaiset, mutta hyviä Alppeja on myös pienessä naapurimaassa Liechtensteinissa. Sieltä korkealta paikalta näkyvät samalla kertaa myös Itävallan ja Sveitsin Alpit, ja tulemme bonganneeksi taas uuden valtion. Lennämme Finnairin puolityhjällä aamukoneella Zurichiin.
Sveitsissä kannattaa liikkua junalla. Rautatieverkko on kattava ja junia kulkee tiheään. Liechtensteinin ruhtinaskunnassa ei ole lentokenttää. Parhaat yhteydet sinne Sveitsistä on bussilla Sargans’in rautatieasemalta. Olemme ostaneet sinne jo netistä halvat supersaver-junaliput. Sellainen käy vain tiettyyn junavuoroon tiettynä ajankohtana.
Nousemme siis junaan jo lentoasemalla; Zurichissa vaihdamme Sargansin junaan. Sargansissa meillä on neljä minuuttia aikaa löytää bussi 12E, jolla pääsemme Liechtensteinin pääkaupunkiin Vaduziin. Ehdimme! Vaduz on 5000 asukkaan viehättävä kaupunki Reinin yläjuoksun varrella. Mitään erityisiä nähtävyyksiä siellä ei ole; ruhtinaan linnaakaan emme käy katsomassa, vaan jatkamme bussilla nro 21 maan ainoaan hiihtokeskukseen Malbun’iin. Se on pieni ja sopii paremmin sunnuntai-alamäkihiihtäjille ja lapsiperheille kuin huippu-urheilijoille.
Emme ole ottaneet suksia mukaan. Maan ainoa murtomaahiihtolatu ei sijaitse Malbunissa, ja viivymme maassa vain pari yötä, joten voimme katsella Alppeja patikoidenkin. Kesällä Liechtenstein on patikoijan paratiisi, ja talvellakin muutama polku pidetään koneellisesti auki. Majoitumme perheyrityksen hoitamaan Turna-hotelliin. Monivaiheinen matka Zurichin lentoasemalta kesti vaihtoineen vain kaksi ja puoli tuntia.
Liechtensteinia voidaan sanoa postimerkkivaltioksi, sillä se on tunnettu kauniista postimerkeistään, jotka tuottavat 15% maan kansantulosta. Lisäksi maa on suunnilleen postimerkin kokoinen, pinta-ala on Helsinkiä pienempi, asukkaita on 36000. Se ei kuitenkaan ole mikään ajan unohtama ja luojan hylkäämä vuoristolaakso, vaan nykyaikainen ja ehkä maailman rikkain valtio, kun katsotaan kansantuloa henkeä kohti. On huipputeknologiaan keskittyvää vientiteollisuutta ja pankkisektori kukoistaa, sillä pankit ovat huonokuuloisia talousrikollisten varoja etsivien viranomaisten kyselyille. Vaduzissa on yliopisto ja pari muuta korkeakoulua. Maassa ei ole armeijaa; viimeinen Liechtensteinin armeijassa palvellut sotilas kuoli 95-vuotiaana vanhuuteen vuonna 1939.
Maassa käytetään valuuttana Sveitsin frangia. Kieli on saksa; englantia ymmärretään huonosti. Maa ei kuulu Euroopan unioniin, mutta Schengen-alueeseen se kuuluu, joten rajoilla ei kysellä passia. Työttömyysprosentti on 1,5. Maan noin kaksi vankia on ulkoistettu Itävallan vankiloihin.
Ke 09.03. Malbun
Keskiviikkona suuntaamme jo aamupäivällä vuorten rinteitä kiertelevälle patikkapolulle. Taivas on sininen ja alppiaurinko paistaa täydeltä terältä; valo tuntuu jotenkin kirkkaammalta kuin Suomessa. Lumi on häikäisevän valkoista ja sitä on riittävästi; vuorenharjanteella Malbunin kylän yläpuolella on mitattu 170 cm. Polku on tampattu jollain koneella, emmekä tarvitse lumikenkiä. Majesteettiset vuorenhuiput hohtavat ympärillä valkoisina. Huomautan Arjalle, ettei hän todellakaan lapsena arvannut, minkälaisiin paikkoihin vielä minun kanssani joutuu.
Palaamme hotellille lepäämään. Iltapäivällä olemme aikoneet nousta tuolihissillä kylän yläpuolella olevalla Sareis’in vuorenharjanteelle, missä sijaitsee näköalaravintola, mutta vaikka taivas on edelleen sininen, on noussut myrskyinen tuuli, eikä hissi ole toiminnassa. Kun tuuli illemmalla vähän tyyntyy, nousemme kävellen kelkkailijoille tarkoitettua näköalapolkua laakson rinteelle kylän yläpuolelle. Illalla kirjoitamme postikortteja.
To 10.03. Sareis
Aamulla taivas on jälleen kirkkaan sininen ja koska sää on aivan tyyni, pääsemme nyt hissillä Sareisin vuorenharjanteelle. Sieltä avautuvat huikeat näköalat joka suuntaan: itäisen laakson takana kohoavat vuoret ovat Itävallan puolella, kauempana lännessä näkyvät Sveitsin vuorenhuiput.
Otamme paljon valokuvia. Sitten saamme ajatuksen kävellä takaisin alas kylään. Kartan mukaan sinne menee tiekin, mutta sitä ei ole aurattu vaan tampattu rinnekoneella. Missään ei kuitenkaan näy kieltomerkkiä, etteikö sinne saisi mennä kävellen. Saavuttuamme kylään sukat märkinä tajuamme, ettei kieltomerkkiä tarvita, koska kenenkään muun mieleen ei juolahda kahlailla noin neljää kilometriä lasketteluväylien reunoja alamäkihiihtäjiä väistellen.
Lepäilemme vielä hotellin aurinkoisella terassilla lipitellen tuoremehua ja katsellen alamäkihiihtoa opettelevia lapsia. Sitten nousemme taas Vaduzin bussiin. Vaduzissa on sopivasti postibussi lähdössä Sargansiin, ja hyppäämme sen kyytiin. Sargansista junia Zurichiin kulkee vähän väliä. Nyt meillä on normaalihintaiset liput, jotka käyvät mihin junaan tahansa.
Zurichissa majoitumme aivan keskusrautatieaseman lähellä sijaitsevaan hotelli Montanaan, joten emme tarvitse täälläkään taksia. Rautatieasema on valtava rakennuskompleksi, liikekeskus ja hyvä maamerkki. Kiertelemme kävellen keskustassa ja katselemme kaupunkia. Kesällä se on varmaan vielä kauniimpi kun puissa on lehdet.
Pe 11.03. Zurich
Zurich on Sveitsin suurin kaupunki, kuitenkin vähän Helsinkiä pienempi.
Täksi päiväksi olemme varanneet neljän tunnin opastetun kiertoajelun . Sää on pilvipoutainen, eikä ilma ole erityisen kirkas; niinpä kaupunkia ympäröiviä vuoria ei näy. Kiertoajelulla meille esitellään keskustan huomattavat rakennukset ja viedään rinnejunalla mäelle rikkaiden asuinalueelle, jota mainostetaan Zurichin Beverly Hills’iksi. Opas näyttää, minne Tina Turner on vetäytynyt viettämään vanhuudenpäiviään. Retkeen kuuluu myös lauttamatka Zurichin järven yli, ja näemme kaupungin siitäkin suunnasta. Käymme myös Lindt’in suklaatehtaan myymälässä, josta ostamme ison suklaisen pääsiäispupun edulliseen hintaan. Saamme nähdä paljon vaivaa pakataksemme sen niin, että se saadaan ehjänä Suomeen.
Hotellimme hississä huomaamme keski-ikäisen pariskunnan puhuvan suomea. Erikoisempi sattuma on, että kun olemme illallisella parin kilometrin päässä hotellilta, he ilmestyvät lapsineen samaan ravintolaan. Toivotamme heille hyvää illanjatkoa.
La 12.03. Schaffhausen
Tänään junailemme Schaffhausenin pikkukaupunkiin, joka on noin 50 km Zurichista pohjoiseen. Tällä kertaa meillä on vyöhykeliput, jotka pitää muistaa leimata asemalaiturilla ennen junaan nousemista. Majoitumme hotelli Ruden’iin , ja lähdemme kävelemään kaupungille.
Illalla osallistumme sitten syntymäpäiväjuhliin kyseisen hotellin tiloissa. Väkeä oli 60 henkeä, joista puolet suomalaisia. Nuoremmat osallistujat olivat pukeutuneet juhlan teeman mukaisesti muinaisiksi roomalaisiksi.
Su 13.03. Reinin putoukset
Kirjaudumme ulos hotellista, mutta emme vielä jätä Schaffhausenia, vaan kävelemme neljän kilometrin päässä oleville Reinin putouksille. Alkuasukkaiden mielestä ne ovat Euroopan suurimmat ja kauneimmat, hieno nähtävyys joka tapauksessa. Kiipeämme myös kosken luona rantakukkulalla kohoavaan linnaan. Kävelemme Reinin vartta takaisin keskustaan ja juomme päiväkahvit ennen kuin haemme matkatavaramme hotellista ja junailemme Zurichin lentoasemalle. Samaan junaan sattuu eilisen päivänsankarin eno puolisoineen.
Tällä kertaa Finnairin kone on täpötäynnä, huhun mukaan jopa ylibuukattu.
Matkamme oli hyvinkin onnistunut, sää olisi voinut olla paljonkin huonompi; edellisenä lauantaina vuorilla oli satanut puoli metriä lunta. Edullisesta matkakohteesta haaveilevan kannattaa kuitenkin suunnata jonnekin aivan muualle; Zurich on juuri valittu maailman toiseksi kalleimmaksi kaupungiksi.
Ti 08.03. Junailua
Meidät on kutsuttu syntymäpäiville Sveitsiin. Koska emme ole siellä ennen käyneet, kannattaa katsella maata vähän enemmänkin, Zurichia ja Alppeja ainakin. Ensimmäiseksi tulee mieleen St.Moritz, jossa on pidetty kahdet talviolympialaiset, mutta hyviä Alppeja on myös pienessä naapurimaassa Liechtensteinissa. Sieltä korkealta paikalta näkyvät samalla kertaa myös Itävallan ja Sveitsin Alpit, ja tulemme bonganneeksi taas uuden valtion. Lennämme Finnairin puolityhjällä aamukoneella Zurichiin.
Sveitsissä kannattaa liikkua junalla. Rautatieverkko on kattava ja junia kulkee tiheään. Liechtensteinin ruhtinaskunnassa ei ole lentokenttää. Parhaat yhteydet sinne Sveitsistä on bussilla Sargans’in rautatieasemalta. Olemme ostaneet sinne jo netistä halvat supersaver-junaliput. Sellainen käy vain tiettyyn junavuoroon tiettynä ajankohtana.
Nousemme siis junaan jo lentoasemalla; Zurichissa vaihdamme Sargansin junaan. Sargansissa meillä on neljä minuuttia aikaa löytää bussi 12E, jolla pääsemme Liechtensteinin pääkaupunkiin Vaduziin. Ehdimme! Vaduz on 5000 asukkaan viehättävä kaupunki Reinin yläjuoksun varrella. Mitään erityisiä nähtävyyksiä siellä ei ole; ruhtinaan linnaakaan emme käy katsomassa, vaan jatkamme bussilla nro 21 maan ainoaan hiihtokeskukseen Malbun’iin. Se on pieni ja sopii paremmin sunnuntai-alamäkihiihtäjille ja lapsiperheille kuin huippu-urheilijoille.
Emme ole ottaneet suksia mukaan. Maan ainoa murtomaahiihtolatu ei sijaitse Malbunissa, ja viivymme maassa vain pari yötä, joten voimme katsella Alppeja patikoidenkin. Kesällä Liechtenstein on patikoijan paratiisi, ja talvellakin muutama polku pidetään koneellisesti auki. Majoitumme perheyrityksen hoitamaan Turna-hotelliin. Monivaiheinen matka Zurichin lentoasemalta kesti vaihtoineen vain kaksi ja puoli tuntia.
Liechtensteinia voidaan sanoa postimerkkivaltioksi, sillä se on tunnettu kauniista postimerkeistään, jotka tuottavat 15% maan kansantulosta. Lisäksi maa on suunnilleen postimerkin kokoinen, pinta-ala on Helsinkiä pienempi, asukkaita on 36000. Se ei kuitenkaan ole mikään ajan unohtama ja luojan hylkäämä vuoristolaakso, vaan nykyaikainen ja ehkä maailman rikkain valtio, kun katsotaan kansantuloa henkeä kohti. On huipputeknologiaan keskittyvää vientiteollisuutta ja pankkisektori kukoistaa, sillä pankit ovat huonokuuloisia talousrikollisten varoja etsivien viranomaisten kyselyille. Vaduzissa on yliopisto ja pari muuta korkeakoulua. Maassa ei ole armeijaa; viimeinen Liechtensteinin armeijassa palvellut sotilas kuoli 95-vuotiaana vanhuuteen vuonna 1939.
Maassa käytetään valuuttana Sveitsin frangia. Kieli on saksa; englantia ymmärretään huonosti. Maa ei kuulu Euroopan unioniin, mutta Schengen-alueeseen se kuuluu, joten rajoilla ei kysellä passia. Työttömyysprosentti on 1,5. Maan noin kaksi vankia on ulkoistettu Itävallan vankiloihin.
Ke 09.03. Malbun
Keskiviikkona suuntaamme jo aamupäivällä vuorten rinteitä kiertelevälle patikkapolulle. Taivas on sininen ja alppiaurinko paistaa täydeltä terältä; valo tuntuu jotenkin kirkkaammalta kuin Suomessa. Lumi on häikäisevän valkoista ja sitä on riittävästi; vuorenharjanteella Malbunin kylän yläpuolella on mitattu 170 cm. Polku on tampattu jollain koneella, emmekä tarvitse lumikenkiä. Majesteettiset vuorenhuiput hohtavat ympärillä valkoisina. Huomautan Arjalle, ettei hän todellakaan lapsena arvannut, minkälaisiin paikkoihin vielä minun kanssani joutuu.
Palaamme hotellille lepäämään. Iltapäivällä olemme aikoneet nousta tuolihissillä kylän yläpuolella olevalla Sareis’in vuorenharjanteelle, missä sijaitsee näköalaravintola, mutta vaikka taivas on edelleen sininen, on noussut myrskyinen tuuli, eikä hissi ole toiminnassa. Kun tuuli illemmalla vähän tyyntyy, nousemme kävellen kelkkailijoille tarkoitettua näköalapolkua laakson rinteelle kylän yläpuolelle. Illalla kirjoitamme postikortteja.
To 10.03. Sareis
Aamulla taivas on jälleen kirkkaan sininen ja koska sää on aivan tyyni, pääsemme nyt hissillä Sareisin vuorenharjanteelle. Sieltä avautuvat huikeat näköalat joka suuntaan: itäisen laakson takana kohoavat vuoret ovat Itävallan puolella, kauempana lännessä näkyvät Sveitsin vuorenhuiput.
Otamme paljon valokuvia. Sitten saamme ajatuksen kävellä takaisin alas kylään. Kartan mukaan sinne menee tiekin, mutta sitä ei ole aurattu vaan tampattu rinnekoneella. Missään ei kuitenkaan näy kieltomerkkiä, etteikö sinne saisi mennä kävellen. Saavuttuamme kylään sukat märkinä tajuamme, ettei kieltomerkkiä tarvita, koska kenenkään muun mieleen ei juolahda kahlailla noin neljää kilometriä lasketteluväylien reunoja alamäkihiihtäjiä väistellen.
Lepäilemme vielä hotellin aurinkoisella terassilla lipitellen tuoremehua ja katsellen alamäkihiihtoa opettelevia lapsia. Sitten nousemme taas Vaduzin bussiin. Vaduzissa on sopivasti postibussi lähdössä Sargansiin, ja hyppäämme sen kyytiin. Sargansista junia Zurichiin kulkee vähän väliä. Nyt meillä on normaalihintaiset liput, jotka käyvät mihin junaan tahansa.
Zurichissa majoitumme aivan keskusrautatieaseman lähellä sijaitsevaan hotelli Montanaan, joten emme tarvitse täälläkään taksia. Rautatieasema on valtava rakennuskompleksi, liikekeskus ja hyvä maamerkki. Kiertelemme kävellen keskustassa ja katselemme kaupunkia. Kesällä se on varmaan vielä kauniimpi kun puissa on lehdet.
Pe 11.03. Zurich
Zurich on Sveitsin suurin kaupunki, kuitenkin vähän Helsinkiä pienempi.
Täksi päiväksi olemme varanneet neljän tunnin opastetun kiertoajelun . Sää on pilvipoutainen, eikä ilma ole erityisen kirkas; niinpä kaupunkia ympäröiviä vuoria ei näy. Kiertoajelulla meille esitellään keskustan huomattavat rakennukset ja viedään rinnejunalla mäelle rikkaiden asuinalueelle, jota mainostetaan Zurichin Beverly Hills’iksi. Opas näyttää, minne Tina Turner on vetäytynyt viettämään vanhuudenpäiviään. Retkeen kuuluu myös lauttamatka Zurichin järven yli, ja näemme kaupungin siitäkin suunnasta. Käymme myös Lindt’in suklaatehtaan myymälässä, josta ostamme ison suklaisen pääsiäispupun edulliseen hintaan. Saamme nähdä paljon vaivaa pakataksemme sen niin, että se saadaan ehjänä Suomeen.
Hotellimme hississä huomaamme keski-ikäisen pariskunnan puhuvan suomea. Erikoisempi sattuma on, että kun olemme illallisella parin kilometrin päässä hotellilta, he ilmestyvät lapsineen samaan ravintolaan. Toivotamme heille hyvää illanjatkoa.
La 12.03. Schaffhausen
Tänään junailemme Schaffhausenin pikkukaupunkiin, joka on noin 50 km Zurichista pohjoiseen. Tällä kertaa meillä on vyöhykeliput, jotka pitää muistaa leimata asemalaiturilla ennen junaan nousemista. Majoitumme hotelli Ruden’iin , ja lähdemme kävelemään kaupungille.
Illalla osallistumme sitten syntymäpäiväjuhliin kyseisen hotellin tiloissa. Väkeä oli 60 henkeä, joista puolet suomalaisia. Nuoremmat osallistujat olivat pukeutuneet juhlan teeman mukaisesti muinaisiksi roomalaisiksi.
Su 13.03. Reinin putoukset
Kirjaudumme ulos hotellista, mutta emme vielä jätä Schaffhausenia, vaan kävelemme neljän kilometrin päässä oleville Reinin putouksille. Alkuasukkaiden mielestä ne ovat Euroopan suurimmat ja kauneimmat, hieno nähtävyys joka tapauksessa. Kiipeämme myös kosken luona rantakukkulalla kohoavaan linnaan. Kävelemme Reinin vartta takaisin keskustaan ja juomme päiväkahvit ennen kuin haemme matkatavaramme hotellista ja junailemme Zurichin lentoasemalle. Samaan junaan sattuu eilisen päivänsankarin eno puolisoineen.
Tällä kertaa Finnairin kone on täpötäynnä, huhun mukaan jopa ylibuukattu.
Matkamme oli hyvinkin onnistunut, sää olisi voinut olla paljonkin huonompi; edellisenä lauantaina vuorilla oli satanut puoli metriä lunta. Edullisesta matkakohteesta haaveilevan kannattaa kuitenkin suunnata jonnekin aivan muualle; Zurich on juuri valittu maailman toiseksi kalleimmaksi kaupungiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti