Dominikaaninen tasavalta 2018
Dominikaaninen tasavalta 2018
Torstai 11.1. Karibialle
Lumettomassa Helsingissä turhauduimme odottelemaan hiihtokelejä ja päätimme karata viikoksi aurinkoiselle Haitin saarelle Dominikaaniseen tasavaltaan. Matkanjärjestäjäksi valitsimme Aurinkomatkat, koska se lentää Finnairilla. Lentomme lähti klo 20, ja sen piti olla suora 11 tunnin lento Puerto Plata –nimiseen kaupunkiin. Puolimatkassa huomasimme kuitenkin koneen kääntyneen kohti Kanadaa ja Halifaxin kaupunkia. Onko joku jääkiekkointoilija kaapannut koneen?
Ilmeisesti joku Helsingissä oli ryssinyt koneen polttoaineen kulutuslaskelman, ja matkalla huomattiin, että Airbus A350 on vaarassa pudota jorpakkoon bensan loppuessa ellei käydä tekemässä välitankkausta. Halifaxissa käynnin takia menomatka kesti 13 tuntia. Perillä Puerto Platassa oltiin klo kolmen jälkeen aamuyöllä, sillä aikaeroa kotimaahan nähden oli 6 tuntia.
Vielä bussikuljetus hotelliin Sosua-nimiseen rantakylään ja siellä muutamaksi tunniksi nukkumaan Casa Marina Beach & Reef –nimiseen hotelliin.
Perjantai 12.1. Rommia ja Coca Colaa
Hotelli oli todella suuri ja levittäytynyt laajalle alueelle, eikä aamiaispaikkaa ollut ekana aamuna helppo löytää. Hotellin systeeminä oli All Inclusive , mikä tarkoittaa, että ruokaa ja juomaa on tarjolla niin paljon kuin jaksaa ilman lisämaksua. Puerto Platassa on maailman suurin rommitehdas. Arja sanoi leikillään, että hän voisi olla koko viikon kännissä ja lukea sitten matkakertomuksesta, millaista oli. Hotelliin kuului useita laajoja uima-allasalueita, porealtaita ja kaksi hiekkarantaa.
Meriveden lämpötila on 27 Co ja ilma 25 – 30 astetta. Vietimme aikaa sekä uima-altailla että rannassa. Valtameren aallot vyöryivät jymisten hiekkarannalle. Toiset niistä olivat suurempia kuin toiset, ja vedessä lilluessa sai varoa, etteivät ne lananneet sinulla rantahietikkoa.
Lauantai 13.1. Sosua
Kävimme aamiaisen jälkeen kävelyllä Sosuan kylällä. Se oli aito alkuasukaskylä, talot olivat värikkäitä, mutta monet olisivat olleet pienen pintaremontin tarpeessa. Paikoin kadun varret olivat kovin roskaiset. Huomasimme myös, ettei kyseessä ole kuivuudesta kärsivä maa, sillä saimme välillä hakeutua suojaan sadekuuroilta. Tosin ne olivat lämpimiä, eivätkä kestäneet kauan.
Iltapäivällä olimme taas uimarannalla. Illallinen nautittiin yleensä samassa suuressa buffet-ravintolassa kuin aamiainenkin, mutta hotelliin kuului myös kolme a la carte –ravintolaa, joissa syöminen ei myöskään maksanut mitään. Tällä kertaa olimme varanneet pöydän sellaisesta, ja nautimme Seafood Symphony –annokset .
Sunnuntai 14.1. Rantaelämää
Mitään erityistä ohjelmaa ei päivään sisältynyt, tankkasimme aurinkoa ja rantabaarin kylmiä juomia. Maan alkuasukkaat ovat espanjalaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, ja edustavat väriltään ruskean kaikkia sävyjä. Hotellin palkkaamat nuoret miehet ja naiset pyrkivät järjestämään turisteille kaikenlaista hupiohjelmaa suurimmalla uima-altaalla.
Maanantai 15.1. Damajaguan putoukset
Sisämaan retkipäivä. Retkellä käydään tutustumassa kahvin ja kaakaon viljelyyn, matkamuistopajalla ja sikaritehtaassa. Tien varrella näemme köyhien ihmisten etsivän kaatopaikalta jotain kierrätykseen kelpaavaa. Retken pääkohde on kuitenkin Damajaguan vesiputoukset.
Pieni vuorilta laskeutuva joki muodostaa 27 vesiputousta, joista kahteentoista on tarkoitus lähemmin tutustua. Retkeläisiltä edellytetään hyvää uimataitoa, sillä putouksista on tarkoitus tulla alas hyppien ja laskien luonnon vesiliukumäkiä. Olimme Arjan kanssa molemmat lähdössä mukaan, sillä olemme yleensä yhdessä elämän myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta sisäistettyään retken luonteen Arja tuli vakuuttuneeksi, että tällä retkellä kuolema meidät kyllä erottaa, ja jäi hotellille. Vesiputouksilla osanottajat varustettiin kypärillä, pelastusliiveillä ja vesikengillä. Sitten kiivettiin polkua ylös mäelle, ja alettiin kahlata virtaa alamäkeen. Heti alussa oli hypättävä 4 m korkuisen putouksen niskalta alas yrittäen osua putouksen alle syvään kohtaan. Huonona uimarina en ole hypännyt veteen edes yhdestä metristä vaan mennyt aina varovasti uimasilleni. Alkuasukashenkilökunta rohkaisi epäröiviä, ettei tämä ole vielä mitään. Toisaalta, kun on pelastusliivit, on sama, kuinka korkealta hyppää, pulpahtaa kuitenkin ennen pitkää pinnalle.
Seuraava hyppy olikin sitten kahdeksasta metristä, ja sen jälkeen tiesi, ettei tämä katastrofi tästä enää pahene. Välillä uitiin ja välillä kahlattiin virtaa alaspäin, välillä laskettiin luonnon kallioon uurtamia vesiliukumäkiä. Näissä oli syytä varoa kyynärpäitään. Retkeä mainostettiin , ettei osallistuja unohda sitä ikinä. Saattaa pitääkin paikkansa. Yleensä putouksia ihaillaan turvallisen matkan päästä, ja koskeen putoamista pidetään harmittavana takaiskuna, ellei suorastaan vaarallisena. Näin jälkeenpäin ajatellen ei siellä tainnut kyllä näkyä muita vanhuksia. Putousten parkkipaikan ravintolassa syötiin sitten lounasta. Ruokajuomana oli, yllätys yllätys, rommia ja coca-colaa.
Tiistai 16.1. Sadepäivä
Dominikaaniseen tasavaltaan matkustava saa henkisesti varautua ainakin yhteen sadepäivään viikossa. Tänään saimme vähän väliä korjata kamppeemme sisätiloihin aina uusien sadepilvien kulkiessa seudun yli. Kaikki eivät vaivaantuneet pois uimasta sateen alkaessa, sillä ilma ja meri ovat sateellakin lämpimiä, ja yleensä sade menee pian ohi.
Keskiviikko 17.1. Santo Domingo
Tänään olemme ilmoittautuneet retkelle 3-4 miljoonan asukkaan pääkaupunkiin Santo Domingoon. Se sijaitsee saaren etelärannalla, ja ajomatkaa sinne hotelliltamme pohjoisrannalta tulee 260 km.
Lähtö oli aamuvarhaisella klo 5:30. Oppaanamme oli poikasena Haitin puolelta tänne karannut Elbio ”Elvis” Regis. Saarellahan on kaksi valtiota: Espanjalaistaustainen Dominikaaninen tasavalta ja ranskalaisten siirtomaasta muodostunut Haiti. Dominikaaninen tasavalta on köyhä, mutta Haitia voisi luonnehtia kurjaksi. Se itsenäistyi aikanaan, kun neekeriorjat tappoivat valkoiset siirtomaaisäntänsä. Haitia kuritti 7 vuotta sitten ankara maanjäristys, josta se ei ole toipunut. Pääkaupungissa tutustumme liikenneruuhkiin, jollaisista Suomen autoilijat eivät tiedä mitään. Julkinen liikenne ei ilmeisesti toimi kovin hyvin, eikä yhtään eloon jäänyttä polkupyöräilijää näkynyt, muutamia kuolemaa halveksivia mopoilijoita kyllä. Autojen seisoessa monikaistaisella sisääntuloväylällä niiden välissä käveli kaupustelijoita myyden kaikenlaista syötävää, mutta myös paitoja ja sukkia. Kaupungissa tutustuttiin moniin erityisesti Kolumbukseen liittyviin muistomerkkeihin, linnoituksiin ja museoihin, sekä Amerikan vanhimpaan katedraaliin. Vapaata shoppailuaikaakin oli. Lounasravintolassa saimme katsella kansantanssiesitystä. Takaisin hotellille päästiin pimeällä kellon jo lähestyessä yhdeksää.
Torstai 18.1. Aurinkolomaa
Viimeinen päivä ennen kotiinlähtöä. Tankkaamme täysillä aurinkoa ja D-vitamiinia.
Kirjoittelemme postikortteja. Pariin korttiin kirjoitamme: ”Täällä ei ole enää aitoja merirosvoja, kuten vanhoina hyvinä aikoina, vain piraattikopioita.”
Perjantai 19.1. Kotiin takaisin
Lähtö hotellilta lentokentälle oli puolilta öin. Byrokratia on täällä voimissaan: Maahan tullessa piti täyttää 3-4 lappua , ja lähtiessäkin pari. Lento lähti kolmen jälkeen ja kesti vain 9 tuntia. En tiedä, oliko paluumatkalla myötätuuli vai lupa lentää korkeammalla, kun matka sujui nopeammin kuin mennessä. Kotimaassa oli ohut lumipeite koristellut lähtiessä vielä mustan maan.
Torstai 11.1. Karibialle
Lumettomassa Helsingissä turhauduimme odottelemaan hiihtokelejä ja päätimme karata viikoksi aurinkoiselle Haitin saarelle Dominikaaniseen tasavaltaan. Matkanjärjestäjäksi valitsimme Aurinkomatkat, koska se lentää Finnairilla. Lentomme lähti klo 20, ja sen piti olla suora 11 tunnin lento Puerto Plata –nimiseen kaupunkiin. Puolimatkassa huomasimme kuitenkin koneen kääntyneen kohti Kanadaa ja Halifaxin kaupunkia. Onko joku jääkiekkointoilija kaapannut koneen?
Ilmeisesti joku Helsingissä oli ryssinyt koneen polttoaineen kulutuslaskelman, ja matkalla huomattiin, että Airbus A350 on vaarassa pudota jorpakkoon bensan loppuessa ellei käydä tekemässä välitankkausta. Halifaxissa käynnin takia menomatka kesti 13 tuntia. Perillä Puerto Platassa oltiin klo kolmen jälkeen aamuyöllä, sillä aikaeroa kotimaahan nähden oli 6 tuntia.
Vielä bussikuljetus hotelliin Sosua-nimiseen rantakylään ja siellä muutamaksi tunniksi nukkumaan Casa Marina Beach & Reef –nimiseen hotelliin.
Perjantai 12.1. Rommia ja Coca Colaa
Hotelli oli todella suuri ja levittäytynyt laajalle alueelle, eikä aamiaispaikkaa ollut ekana aamuna helppo löytää. Hotellin systeeminä oli All Inclusive , mikä tarkoittaa, että ruokaa ja juomaa on tarjolla niin paljon kuin jaksaa ilman lisämaksua. Puerto Platassa on maailman suurin rommitehdas. Arja sanoi leikillään, että hän voisi olla koko viikon kännissä ja lukea sitten matkakertomuksesta, millaista oli. Hotelliin kuului useita laajoja uima-allasalueita, porealtaita ja kaksi hiekkarantaa.
Meriveden lämpötila on 27 Co ja ilma 25 – 30 astetta. Vietimme aikaa sekä uima-altailla että rannassa. Valtameren aallot vyöryivät jymisten hiekkarannalle. Toiset niistä olivat suurempia kuin toiset, ja vedessä lilluessa sai varoa, etteivät ne lananneet sinulla rantahietikkoa.
Lauantai 13.1. Sosua
Kävimme aamiaisen jälkeen kävelyllä Sosuan kylällä. Se oli aito alkuasukaskylä, talot olivat värikkäitä, mutta monet olisivat olleet pienen pintaremontin tarpeessa. Paikoin kadun varret olivat kovin roskaiset. Huomasimme myös, ettei kyseessä ole kuivuudesta kärsivä maa, sillä saimme välillä hakeutua suojaan sadekuuroilta. Tosin ne olivat lämpimiä, eivätkä kestäneet kauan.
Iltapäivällä olimme taas uimarannalla. Illallinen nautittiin yleensä samassa suuressa buffet-ravintolassa kuin aamiainenkin, mutta hotelliin kuului myös kolme a la carte –ravintolaa, joissa syöminen ei myöskään maksanut mitään. Tällä kertaa olimme varanneet pöydän sellaisesta, ja nautimme Seafood Symphony –annokset .
Sunnuntai 14.1. Rantaelämää
Mitään erityistä ohjelmaa ei päivään sisältynyt, tankkasimme aurinkoa ja rantabaarin kylmiä juomia. Maan alkuasukkaat ovat espanjalaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, ja edustavat väriltään ruskean kaikkia sävyjä. Hotellin palkkaamat nuoret miehet ja naiset pyrkivät järjestämään turisteille kaikenlaista hupiohjelmaa suurimmalla uima-altaalla.
Maanantai 15.1. Damajaguan putoukset
Sisämaan retkipäivä. Retkellä käydään tutustumassa kahvin ja kaakaon viljelyyn, matkamuistopajalla ja sikaritehtaassa. Tien varrella näemme köyhien ihmisten etsivän kaatopaikalta jotain kierrätykseen kelpaavaa. Retken pääkohde on kuitenkin Damajaguan vesiputoukset.
Pieni vuorilta laskeutuva joki muodostaa 27 vesiputousta, joista kahteentoista on tarkoitus lähemmin tutustua. Retkeläisiltä edellytetään hyvää uimataitoa, sillä putouksista on tarkoitus tulla alas hyppien ja laskien luonnon vesiliukumäkiä. Olimme Arjan kanssa molemmat lähdössä mukaan, sillä olemme yleensä yhdessä elämän myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta sisäistettyään retken luonteen Arja tuli vakuuttuneeksi, että tällä retkellä kuolema meidät kyllä erottaa, ja jäi hotellille. Vesiputouksilla osanottajat varustettiin kypärillä, pelastusliiveillä ja vesikengillä. Sitten kiivettiin polkua ylös mäelle, ja alettiin kahlata virtaa alamäkeen. Heti alussa oli hypättävä 4 m korkuisen putouksen niskalta alas yrittäen osua putouksen alle syvään kohtaan. Huonona uimarina en ole hypännyt veteen edes yhdestä metristä vaan mennyt aina varovasti uimasilleni. Alkuasukashenkilökunta rohkaisi epäröiviä, ettei tämä ole vielä mitään. Toisaalta, kun on pelastusliivit, on sama, kuinka korkealta hyppää, pulpahtaa kuitenkin ennen pitkää pinnalle.
Seuraava hyppy olikin sitten kahdeksasta metristä, ja sen jälkeen tiesi, ettei tämä katastrofi tästä enää pahene. Välillä uitiin ja välillä kahlattiin virtaa alaspäin, välillä laskettiin luonnon kallioon uurtamia vesiliukumäkiä. Näissä oli syytä varoa kyynärpäitään. Retkeä mainostettiin , ettei osallistuja unohda sitä ikinä. Saattaa pitääkin paikkansa. Yleensä putouksia ihaillaan turvallisen matkan päästä, ja koskeen putoamista pidetään harmittavana takaiskuna, ellei suorastaan vaarallisena. Näin jälkeenpäin ajatellen ei siellä tainnut kyllä näkyä muita vanhuksia. Putousten parkkipaikan ravintolassa syötiin sitten lounasta. Ruokajuomana oli, yllätys yllätys, rommia ja coca-colaa.
Tiistai 16.1. Sadepäivä
Dominikaaniseen tasavaltaan matkustava saa henkisesti varautua ainakin yhteen sadepäivään viikossa. Tänään saimme vähän väliä korjata kamppeemme sisätiloihin aina uusien sadepilvien kulkiessa seudun yli. Kaikki eivät vaivaantuneet pois uimasta sateen alkaessa, sillä ilma ja meri ovat sateellakin lämpimiä, ja yleensä sade menee pian ohi.
Keskiviikko 17.1. Santo Domingo
Tänään olemme ilmoittautuneet retkelle 3-4 miljoonan asukkaan pääkaupunkiin Santo Domingoon. Se sijaitsee saaren etelärannalla, ja ajomatkaa sinne hotelliltamme pohjoisrannalta tulee 260 km.
Lähtö oli aamuvarhaisella klo 5:30. Oppaanamme oli poikasena Haitin puolelta tänne karannut Elbio ”Elvis” Regis. Saarellahan on kaksi valtiota: Espanjalaistaustainen Dominikaaninen tasavalta ja ranskalaisten siirtomaasta muodostunut Haiti. Dominikaaninen tasavalta on köyhä, mutta Haitia voisi luonnehtia kurjaksi. Se itsenäistyi aikanaan, kun neekeriorjat tappoivat valkoiset siirtomaaisäntänsä. Haitia kuritti 7 vuotta sitten ankara maanjäristys, josta se ei ole toipunut. Pääkaupungissa tutustumme liikenneruuhkiin, jollaisista Suomen autoilijat eivät tiedä mitään. Julkinen liikenne ei ilmeisesti toimi kovin hyvin, eikä yhtään eloon jäänyttä polkupyöräilijää näkynyt, muutamia kuolemaa halveksivia mopoilijoita kyllä. Autojen seisoessa monikaistaisella sisääntuloväylällä niiden välissä käveli kaupustelijoita myyden kaikenlaista syötävää, mutta myös paitoja ja sukkia. Kaupungissa tutustuttiin moniin erityisesti Kolumbukseen liittyviin muistomerkkeihin, linnoituksiin ja museoihin, sekä Amerikan vanhimpaan katedraaliin. Vapaata shoppailuaikaakin oli. Lounasravintolassa saimme katsella kansantanssiesitystä. Takaisin hotellille päästiin pimeällä kellon jo lähestyessä yhdeksää.
Torstai 18.1. Aurinkolomaa
Viimeinen päivä ennen kotiinlähtöä. Tankkaamme täysillä aurinkoa ja D-vitamiinia.
Kirjoittelemme postikortteja. Pariin korttiin kirjoitamme: ”Täällä ei ole enää aitoja merirosvoja, kuten vanhoina hyvinä aikoina, vain piraattikopioita.”
Perjantai 19.1. Kotiin takaisin
Lähtö hotellilta lentokentälle oli puolilta öin. Byrokratia on täällä voimissaan: Maahan tullessa piti täyttää 3-4 lappua , ja lähtiessäkin pari. Lento lähti kolmen jälkeen ja kesti vain 9 tuntia. En tiedä, oliko paluumatkalla myötätuuli vai lupa lentää korkeammalla, kun matka sujui nopeammin kuin mennessä. Kotimaassa oli ohut lumipeite koristellut lähtiessä vielä mustan maan.
Kommentit
Lähetä kommentti