Pyöräretki Ahvenanmaalla 2010

Pyöräretki Ahvenanmaalla  2010

Ma 12.07.
Olimme jo toukokuun lopussa suunnitelleet 5-päiväisen pyöräretken reitin.
Ålandsresor-niminen Ahvenanmaan matkoja järjestävä putiikki oli varannut yöpymispaikat,
laiva- ja pyörälauttaliput pakettihintaan 500 euroa.
Arja osti jo toukokuussa junaliputkin Turkuun ja takaisin, sillä halusimme ottaa retkelle
omat pyörät, ja nykyään juniin saa polkupyöräpaikkoja vain rajoitetusti.

Juna lähti klo 05:46 Helsingistä, joten pyöräilemme rautatieasemalle aurinkoisessa
maanantaiaamussa läpi hiljaisen kaupungin.
Junanvaunun nerokas pyöränripustussyseemi vaatii harjoittelua.
Turun sataman rautatiepysäkiltä on helppo nousta laivaan jalkaisin, mutta opasteita
laivaan nouseville ajoneuvoille ei tietenkään ole, koska autot eivät saavu laivalle junalla.
Saamme ajaa kohtalaisen lenkin, ennenkuin autojen laivaanajoreitti löytyy.
Ajamme pyörät sisään Viking Amorellaan.

Meillä on Saaristomeren kartta, ja huvittelemme seuraamalla osan matkaa kartalta luoto luodolta,
missä kohti mennään. Saaristomerellä on noin 40 000 saarta ja luotoa .
Se on saarten lukumäärällä mitattuna maailman suurin saaristo, ja sangen kaunis aurinkoisena kesäpäivänä.

Maarianhaminassa ostamme hieman evästä ja lähdemme pian taipaleelle kohti
Hammarlandia, sillä kello lähestyy jo kolmea iltapäivällä.
Päivänmatkat eivät ole pitkiä, ekana päivänäkin noin 25 km.
Tunnelma on kuin olisi ulkomailla. Alkuasukkaat puhuvat vierasta kieltä ja lämpötilakin tuo
mieleen Kreikan.
Maarianhaminan länsipuolella pysähdymme ihmettelemään Torpfjärden- nimistä vesialuetta,
jolla uiskentelee noin 200 joutsenta. Emme ole ennen nähneet niin paljon joutsenia kerralla.
Mellantorp-nimisessä paikassa pysähdymme kuvaamaan perinteistä mallia olevaa tuulimyllyä.
Hammarlandin keskustasta löydämme yhden harvoista Ahvenanmaan maaseudun ruoka-
paikoista. Tilaamamme pizzat ovat kuitenkin huonosti kypsennettyjä, ja vievät
pizzansyöntihalut loppumatkan ajaksi.

Löydämme sivutien varrelta mökkikylän nimeltä Holmgärdstugor, jossa yöpymispaikkamme on.
Matkailuyrityksen hoitajat asustelevat maatilallaan jossain kilometrin päässä, joten soitan
heille saadaksemme mökin avaimen ja ohjeita.
Kun kysyn puhelimessa, puhuisivatko he mahdollisesti suomea tai englantia, ilmoittavat he,
että kuuluu tosi huonosti, mutta tuovat avaimen viidessä minuutissa.
Iäkäs omistajapariskunta on ystävällinen ja hymyileväinen .
Saamme mökin numero 1 ulkohuussilla, pesupaikkana sauna 100 metrin päässä.
Menemme heti uimaan Ahvenanmeren viileään veteen .
Illemmalla naapurimökkiin majoittuu yksin pyöräilevä nuori nainen ja toiseen mökkiin
myöhempään keski-ikään ehtinyt tamperelaispariskunta.
Olemme heränneet aamulla klo 04:20 , joten nukahdamme aikaisin.

Ti 13.07.
Aamiainen tuodaan meille mökkiin koriin pakattuna klo 08, ja se on runsas.
Lähdemme rauhallisesti liikkeelle 13 km:n etapille kohti Skarpnåtö’tä, josta
polkupyörälautta Silvana lähtisi klo 11:00 neljän kilometrin taipaleelle Geta’an..
Myötätuuli ja hellesää suosivat meitä edelleen.
Olemme lautan lähtösatamassa hyvissä ajoin. Sinne on kokoontunut kymmeniä pyöräilijöitä,
myös mökkinaapurimme Holmgärdstugor’ilta.
Laiturin vieressä on pieni hiekkaranta. Menemme uimaan. Vain tamperelaisen
mökkinaapurimme emäntä noudattaa esimerkkiämme.
Katselemme Getan kirkkoa ja sen ympärillä olevaa hautausmaata.
Janssoneja on kuollut tosi paljon, mahtaako niitä olla enää ollenkaan hengissä ?
Sen sijaan suomenkielisille Ahvenanmaan ilmasto vaikuttaa terveelliseltä , vain yksi
suomalainen nimi löytyy hautausmaan kulmasta.

Pian reittimme kääntyy kohti etelää ja saamme vastatuulen.
Tuuli ei vilvoita, sillä se on kuuma. Näemme suuria omenapuutarhoja ja perunapeltoja.
Siellä kasvaa Oolannin ranskanperunoita ja Taffelin perunalastuja.
Päivälle kertyy ajokilometrejä noin 40.

Seuraava yöpymispaikka on Runnerödstugor-mökkikylä Saltvikissa.
Täällä on vastaanottoputiikki, jossa ystävällinen alkuasukasmummo osaa muutaman
sanan suomeakin. Suihkut ja vessat ovat aivan mökkimme lähellä, mutta huomaamme,
että suihkut käynnistyvät vain 20 centin kolikoilla.
Tungen ainoan 20-centin kolikkoni aparaattiin, mutta vettä ei tule.
Arja käy valittamassa, ja saa kourallisen kolikoita ja hyviä ohjeita.
Niin suihkutkin saadaan toimimaan.
Lähellä on pieni järvi , jossa käymme pariin otteeseen uimassa.
Istuskelemme myöhään kuistilla, sillä aurinko paistaa mökkiin kuumentaen sen
epämukavaksi oleskella.
Näemme tutun tamperelaispariskunnan majoittuvan mökkiin 4, ja myös naapurinamme
Holmgärdstugor’illa ollut neito ilmestyy.
Viereiseen mökkiin majoittuu kolme pyöräilevää mummoa, joista kaksi noin 55 vuotiasta,
mutta yksi yli 80 . Ihmettelemme, kuinka vanhus jaksaa, mutta hänen käydessään
uimassa näemme, etteivät jalat ole kuihtuneet , vaan sileät ja vahvat.
Se on treenannut. Toinen nuoremmista mummoista käy sydämentahdistimella.
Sen kuulemme jututtaessamme heitä seuraavana päivänä erästä lossia odotellessa.

Ke 14.07.
Yöllä herään rankkasateen ropinaan, enkä ole uskoa korviani.
Syöksyn kuitenkin alasti sateeseen pelastamaan kuistille jääneitä sukkia ja kenkiä.
Aamukin valkenee pilvisenä. Meillä ei ole kiirettä, sillä pyörälautta Kajo lähtee 12
kilometrin päästä Tengsödavikistä vasta klo 11:30.
Tutustumme joutessamme Saltvikin kirkkoon. Sen edustalla suuresta kukkivasta puusta
kuuluu humina, kuin tuhansista vuvuzela-torvista kaukaisella potkupallostadionilla.
Tarkkaan katsoen näemme puussa satoja mehiläisiä.

Kun saavumme pyörälauttarantaan, ovat naapurimme kolme mummoa jo siellä.
Kaksi nuorempaa ovat uimassa alasti, vanhin katselee laiturilta.
Minä ja Arja menemme myös uimaan , uimapuvut päällä.
Pyörälautta vie meidät Vårdön saaristokunnan pohjoispäähän, Västra Simskälan saareen.
Sieltä ajamme etelään siirtyen siltoja ja losseja käyttäen saaresta toiseen.
Ahvenanmaan pääsaarelle tulemme Bomarsund’in linnoituksen kohdalla.
Bomarsund on venäläisten 1800-luvulla rakentama Ahvenanmaan kaikkien aikojen
suurin rakennelma. Valitettavasti siitä ei ole kovin paljoa jäljellä.

Vielä 10 kilometriä, niin olemme Kastelholman linnan luona.
Majoitumme Kastelholms Gästhem’iin, vanhan maalaistalon ullakolle tehtyyn
huoneeseen. Kerroksessa on yhteinen vessa ja suihku.
Majoittumisen jälkeen tutustumme linnaan.
Näemme myös vanhan tutun tamperelaispariskunnan.

Linnan lähellä olevan kahvila-ravintolan ruokalista ei innostanut, joten
ajamme parin kilometrin päähän Kastelholman golfkentän ravintolaan,
jossa mainoksen mukaan saa Ahvenanmaan parasta ruokaa.
Tiedä siitä ruoan hyvyydestä, mutta oli sellainen tunne , että meitä katsottiin
pitkään, kun tömäytimme polkupyörillä golfkerholle ja pysäköimme keskelle pihaa.
Päivänmatka oli noin 45 km.

To 15.07.
Viimeinen varsinainen pyöräilypäivä, paluu Maarianhaminaan.
Alkumatkasta poikkeamme Uffe på berget-kahvilan näkötorniin.
Pian saavumme Godby’hyn, joka on saaren suurin taajama Maarianhaminan jälkeen.
Vielä ennen Maarianhaminaa on Jomala, jonka komeaan kirkkoon pääsee sisällekin.
Kuinkahan ruotsinkieliset lausuvat kunnan nimen ?

Maarianhaminassa ajamme ekana Lilla Holmen’in uimarannalle, jota on internetissä
kehuttu. Ranta on pitkälle matala ja hiekka hienoa. Lämmintäkin piisaa.
Sitten tutustumme Ahvenanmaan museoon, joka on sekä taide- että historiallinen
museo.
Sitten ajamme nelimastoparkki Pommern’in luo.
Yritämme nauttia päiväkahvit läheisessä ravintolassa, mutta valitettavasti etanoita ei
ole ravintolan ruokalistalla vaan tarjoilutehtävissä.
Kahvin puutteessa Arja ei ole kovin kärsivällinen luonne , joten kävelemme ulos ja nautimme
juomat viereisessä kahvilassa.
Sitten tutustumme museolaiva Pommerniin. Isoja laivoja on rakennettu jo ennen
ruotsinlaivojakin.

Seuraavaksi majoitumme Övernäsgården –mökkikylään.
Siellä tapaamme viimeisen kerran Holmgärdstugor’ista tutun pyöräilijäneitosen.
Tällä kertaa majoitus ei kuitenkaan ole mökki vaan lähinnä hotellihuone.
Taas kerran menemme uimaan, tällä kertaa majoitusliikkeen omaan rantaan.

Illalliselle pyöräilemme parin kilometrin päähän Pizzeria Fantasiaan, josta saa muutakin
ruokaa kuin pizzoja. Tätä ravitsemusliikettä voimme suositella.
Ajokilometrejä kertyi ainakin 25 .
 

Pe 16.07.
Kotimatkapäivä.
Aamiaisen jälkeen pyöräilemme torille. Käymme kirjaston lukusalissa tutustumassa pariin
uusimpaan Hesariin. Käytämme matkan pakettihintaan kuuluneen museo-sarjalipun
viimeisen osan tutustumalla merimuseoon .
Käymme majoitusliikkeessä pakkaamassa kamat ja luovuttamassa avaimen.
Sitten lähdemme laivan lähtöä odotellessa vielä kerran uimaan, tällä kertaa
pienelle Algrundet’in rannalle.
Sitten Silja Europalla Turkuun ja Helsingin junaan.
Junavaunun nerokkaat pyöränripustuslaitteet eivät toimineet, mutta murjoimme pyörät sisään
joka tapauksessa.
On olemassa sanonta: ”Toimii varmasti kuin junan vessa”
Nyt kehitys on kehittynyt niin pitkälle , että on keksitty epävarmasti toimiva junan vessa.
Ainakin meidän vaunussamme se oli rikki.