Eilat 2012 Tänä vuonna Jerusalemissa - Israelin matkapäiväkirja
Eilat 2012
Tänä vuonna Jerusalemissa - Israelin matkapäiväkirja
Su 28.10.
Ensi kosketuksen pyhän maan kamaraan saimme Ovda’n sotilaslentokentällä Etelä-Israelissa, kun Finnairin kone laskeutui klo 10:45 .Olimme Arjan kanssa tulleet viikoksi Aurinkomatkojen järjestämälle lomalle Eilatiin.Siirryimme bussikyydillä runsaan 60 km:n matkan hotelliimme:Club Hotel Eilat on iso 700 huoneiston hotelli aivan kaupungin keskustassa.Eilat on 60 000 asukkaan kaupunki Punaisen meren rannalla Aqaban lahden pohjukassa, tunnettu maailman pohjoisimmista koralliriutoista. Kaupunki on eurooppalaisen oloinen, siisti , ei kerjäläisiä eikä kaupustelijoita; merivedestä puhdistettu vesijohtovesi on juomakelpoista.
Ensimmäisenä päivänä menimme viettämään aikaa Dekelin rannalle, koska sitä suositeltiin hotellin asiakkaille, mutta se oli hieman syrjässä ja pian vesirajan jälkeen rantahiekka muuttui kivikkopohjaksi.
Illalla menimme tervetuliaisillalliselle argentiinalaishenkiseen ravintola El Gauchoon. En oikein lämmennyt ravintolan liikeidealle, että pihvi tuotiin pöytään puoliraakana, ja pöydässä oli pienoisgrilli, jolla asiakas sai sitten itse yrittää sitä kypsentää.
Kävelimme iltapimeällä sieltä parin kilometrin matkan hotellille. Naapurikaupunki Aqaban valot näkyivät hienosti Jordanian puolelta.
Ma 29.10.
Päivästä on tulossa kuuma ja aurinkoinen.Suuntaamme uimarannalle postitoimiston kautta, sillä täällä ei postimerkkejä saa juuri muualta. Viraston ovella reppuni tutkitaan tarkkaan ja kuljemme metallinpaljastajan läpi. Sellainen on täällä tarpeen. Sotilaiden läsnäolo kuulemma häiritsee joitakuita, mutta Eilatissa emme nähneet ensimmäistäkään sotilasta .Postissa saamme vuoronumerolaitteesta heprean sijasta esille Englanninkieliset vaihtoehdot:
1) Pankkiasiat
2) Yrityspankki
3) Postin lähetys ja vastaanotto
Kolmonen vaikuttaa parhaalta arvaukselta . Otamme sellaisen numeron ja jonotamme.Luukulla minulle selitetään , että tässä voi vain lähettää ja vastaanottaa paketteja, postimerkkejä ei myydä. Joku toinen asiakas neuvoo, että kannattaa valita kakkonen.Niinpä otamme lapun jonoon 2: ”Business banking” ja jonotamme taas, ja tällä kertaa onnistummekin ostamaan postimerkit.
Vaellamme rantabulevardin päästä päähän suurten hotellien ja Aqabanlahden pohjoisrannan välistä. Kävelyreitti on pienten putiikkien reunustama, mutta täällä kauppiaat eivät ahdistele ohikulkijoita , toisin kuin etelässä usein. Ostamme kirjakaupasta lähiseudun retkeilykartan. Se on tosin ihan hepreaa; valitettavasti englanninkielistä versiota ei ole saatavissa.Käännymme takaisin Jordanian rajan lähestyessä , vuokraamme aurinkotuolit ja annamme palaa. Keskipäivän jälkeen lämpötila nousee +35 asteeseen, mikä tuntuu olevan tälle viikolle tyypillistä.
Illemmalla shoppailemme hotellin lähellä olevassa kauppakeskuksessa ja syömme sen McDonalds’issa . Myös kauppakeskukseen mentäessä reput ja kassit tarkastetaan.
Ti 30.10.
Olemme ilmoittautuneet kahden päivän retkelle Jerusalemiin. Retkibussi lähtee Aravan laaksoa pohjoiseen klo 6:35 taittamaan 320 km:n matkaa. Matkan varrella pysähdytään Kuolleella merellä uimassa. Vedessä on 33% suolaa, joten kelluminen onnistuu minultakin. Matkan varrella näemme alkuasukkaille tärkeän Masadan linnoitusvuoren. Jerusalem avautuu pian eteemme Öljymäen näköalapaikalta. Kultakupolinen Al-Aqsa –moskeija temppelivuorella on huomiota herättävin rakennus.
Vanhan kaupungin tärkeimpiä paikkoja on Pyhän haudan kirkko , jonka sisällä on useimpien kristittyjen mielestä sekä Golgatan kukkula että Jeesuksen hauta. Protestanttien mielestä Jeesuksen hauta on toisaalla , ja heillä on mielestään parempi ehdokas Golgatan kukkulaksikin. Kun ottaa huomioon , että ajanlaskumme alun katutaso on 7 metrin syvyydessä nykyisen katutason alla, ei voi oikein tietää, mikä on missäkin aikoinaan ollut. Kirkon jälkeen saamme omaan tahtiin tutustua basaarialueeseen. Se on katettu, joten suunnista on vaikea pysyä selvillä, ja joudumme kertaalleen kysymään tietä alkuasukkaalta, että löydämme kokoontumispaikalle.
Sitten kävelemme yhdessä Itkumuurille, joka on temppelivuoren läntistä tukimuuria. Muuta ei ole jäljellä roomalaisten v 70 hävittämästä temppelistä. Joudun ottamaan päähäni juutalaisten hassun hatun, että saan mennä aivan lähelle muuria. Uskovaiset kirjoittavat rukouksiaan paperilapuille ja työntävät muurin rakoihin. Aukiolla muurin edessä on runsaasti sotilaita, ilman asetta tosin, nuoria naisia ja miehiä sammalenvihreissä koltuissaan. He seurustelevat hilpeissä ryhmissä keskenään turistien seassa, vaikea sanoa, ovatko he palveluksessa vai vapaalla. Israelissa asevelvollisuus on 3 vuotta pojilla ja 2 vuotta tytöillä. Otan Arjasta yhteiskuvan komean hymyilevän sotapojan kanssa.
Yöksi majoitumme Jerusalemin Park Hotelliin .
Ke 31.10.
Toisen retkipäivän ensimmäinen kohde onkin Puutarhahauta, joka protestanttien mielestä on uskottavampi veikkaus Jeesuksen väliaikaisesta lepopaikasta. Näemme myös komeamman version Golgatan kukkulasta. Se kirkon sisällä ollut kukkula vaikutti tosiaan vähän kitukasvuiselta.Sitten kävimme museossa , jossa säilytettiin Kuolleen meren kirjakääröjä ja näimme pienoismallin Jerusalemista ajanlaskumme alkuvuosien kunnossaan. Kävimme myös vainojen museossa , jossa kerrottiin toisen maailmansodan aikoihin murhattujen 6 miljoonan juutalaisen kohtaloista. Jerusalemissakaan ei tarvinnut palella, lämpötila oli noin 28 astetta. Kotimatka alkoi pitkällä alamäellä , sillä Jerusalem on 700 metriä merenpinnan yläpuolella, ja matka kävi takaisin Kuolleen meren rantaan 400 metriä merenpinnan alapuolelle. Illalla klo 19 maissa olimme taas Eilatissa.
To 01.11.
Klo 07 seuraavana aamuna olimme taas menossa: Vuorossa oli retki Jordanian puolelle Petraan. Petra on ikivanha kallioon hakattu kaupunki, joka kukoisti ajanlaskumme alun molemmin puolin, mutta oli sitten yli 1000 vuotta kadonneena; vain paikalliset beduiinit tiesivät siitä ja varjelivat salaisuuttaan huolellisesti.Se on esiintynyt Indiana Jones- ja James Bond –elokuvissa ja valittu epäviralliseen uusittuun maailman seitsemän ihmeen luetteloon. Rajamuodollisuudet olivat sangen monivaiheiset; passeja katsottiin lukuisia kertoja rajan molemmilla puolilla.Retken hinta 250 euroa/nenä selittyy sillä, että rajanylitysvero on 35 euroa ja pääsymaksu Petraan 100 euroa, ellei yövy Jordaniassa.
Kävelymatkaa bussin päätepysäkiltä on yhteen suuntaan yli kaksi kilometriä suurimmaksi osaksi kapeaa jyrkkäreunaista solaa; menomatka alamäkeä. Kun päätemppeli lopulta tulee näkyviin solan mutkasta, on näky mahtava. Beduiinit kuskaavat nyt hevoskärryillä väsyneitä turisteja takaisin ylämäkeen kiskurihinnalla. Niinpä seudun beduiinitelttojen pihalla seisookin nykyään usein nelivetoinen maasturi kamelien sijasta.
Katselen paluumatkalla jännittävän muotoisia kallioita sillä silmällä, että haluaisin kiivetä jokaiselle. Arja tietää sen ja antaa luvan: Mene. Kun nousen kohti solan reunaa, Arja selittää ohikulkijoille: Tuolla kiipeää 62 vuotias ukko. Poseeraan sitten kallion huipulla yrittäen näyttää muinaiselta nabatealaiselta, jotka aikoinaan rakensivat kaupungin.
Retkelle osallistui puolisoineen myös kirjailija ja europarlamentaarikko Lasse Lehtinen. Hän sitten huomauttaa tavatessamme , että Indiana Jonesin urotyötkin tuli näköjään hoidettua. Vastaan jotakin lapsuuden leikkimielen säilyttämisestä. Juttelemme sitten kirjoista, ja lupaan liittää hänen uusimman kirjansa ”Nätti-Jussi” joululahjalistalleni.
Kun paluumatkalla ylitämme taas Jordanian ja Israelin rajan, jonossa minun ja Arjan väliin ehtii naisparikunta, joten vaikutan rajavirkailijasta yksin matkustavalta mieshenkilöltä. Koska näytän jossain määrin ikääntyneeltä terroristilta , jouduin erityiskuulusteluun. Virkailija näytti passissani henkilötunnuksen loppuosaa, ja vaati selittämään , mikä se on.Jos olisin passin pöllinyt jordanialainen erämaarosvo, en olisi sitä osannut kertoa.
Myös Eilatin valot näyttivät hienoilta Aqaban puolelta katsottuina.Illalla koemme vastoinkäymisen: Arja sairastuu flunssaan.Silti lähdemme vielä kävelemään yli kahden kilometrin päässä olevaan Ice Park’iin .Se on tavallaan jäähalli. Sen keskellä on jääkiekkokaukalon kokoinen luisteluareena,mutta ympärillä katsomon sijasta ostoskeskus, jossa yli 80 liikettä. Eilatissa voi siis luistellakin. Me tosin jätimme sen väliin.
Pe 02.11
Täksi päiväksi on ennustettu täyspilvistä ja +35 astetta lämmintä.Niinpä olemme ajatelleet sen sopivan patikointiin Eilatin läheisillä kukkuloilla. Siksi olimme ostaneet retkeilykartan ja udelleet oppailta patikointireiteistä. Saimme myös arvokasta ensi käden tietoa nuorelta yksin matkustavalta naishenkilöltä, joka oli vuokrannut polkupyörän, ajanut sillä polun lähtöpisteeseen ja kulkenut polkua jonkin matkaa edestakaisin. Sääennustus toteutui vain puolittain: Aurinko nimittäin paistoi täydeltä terältä. Arja ei halunnut peruuttaa retkeä flunssansa takia; kävimme vain lähtiessämme apteekin kautta. Ajamme taksilla hieman kauempana merestä sijaitsevalle kamelifarmille, jonka takaa tiedämme retkeilypolun alkavan.Seuraamme kiviin maalattuja vihreävalkoisia merkkejä. Ensin etenemme tasamaata laaksonpohjilla, sitten polku kääntyy ylämäkeen kohti kaakkoa ja korallirantaa. Kukkulat vastaavat suuruusluokaltaan tuntureita. Kun näkee edessään pitkän ylämäen, ajattelee , että siellä on kukkulan huippu, mutta rinteen jälkeen näkee pienen tasanteen jälkeen entistä isomman ylämäen. Kun on jo tottunut siihen, ettei nousu koskaan lopu, tulee lopulta korkeimmalle harjanteelle ja eteen avautuu huikaiseva näköala: Kaukana alhaalla koralliranta palmuineen, edessä siintää Aqabanlahti, pohjoisessa viiden kilometrin päässä Eilatin suuret hotellit hohtavat valkoisina auringossa, lahden toisella puolella Jordania ja Aqaban kaupunki, etelässä Saudi-Arabia . Köpöttelimme alas melko jyrkkää alamäkeä korallirannalle. Maksoimme pääsymaksun 33 sekeliä/nenä ja menimme uimaan ja ottamaan aurinkoa. Samalla näimme koralliriutat omituisine kaloineen niiden yli rakennetuilta pitkiltä laitureilta.Palasimme hotellille taksilla.Illalla söimme hienossa ravintolassa rantabulevardilla.
La 03.11.
Pilvinen päivä toteutui tänään. Menemme silti rannalle, sillä lämmintä on edelleen yli 30 astetta ja vesi 27-asteista.Olemme rannalla pitkään . Aurinko näkyy ohuen pilviverhon läpi. Olen pitänyt naurettavana ajatusta, että pilvisellä säällä voi palaa, mutta illalla ei enää naurata: nahka on punaisempi kuin olisi terveellistä. Kirjoitamme postikortteja. Sapatin päätyttyä lähdemme iltapimeällä kävelemään lähes 3 kilometrin päässäolevaan Big-ostoskeskukseen. Huomaamme kuitenkin vain muutaman liikkeen avanneen ovensa , kävelemme takaisin ja syömme irlantilaisessa ravintolassa.
Su 04.11
Bussi lentokentälle lähtee 07:55 . Otamme muutaman valokuvan hotellin hienosta uima-allasalueesta.Siellä emme ”ehtineet” uimaan. Kun Punainen meri on vaihtoehtona, ei uima-allas oikein houkuttele. Israelissa ihmiset ovat yleensä ystävällisiä, kuitenkin jotkut asiakaspalvelutehtävissä toimivat ovat jotenkin ynseitä.Lentokentällä joudumme erityiskuulusteluun, koska passien leimoista näkyy meidän käyneen Jordaniassa. Matkalaukkujamme ei kuitenkaan avata. Tuhlaamme loput sekelit verovapaassa myymälässä. Kotona olemme viluisia, kun lämmintä on 30 astetta vähemmän. Minäkin saan vihdoin sen flunssan.
Su 28.10.
Ensi kosketuksen pyhän maan kamaraan saimme Ovda’n sotilaslentokentällä Etelä-Israelissa, kun Finnairin kone laskeutui klo 10:45 .Olimme Arjan kanssa tulleet viikoksi Aurinkomatkojen järjestämälle lomalle Eilatiin.Siirryimme bussikyydillä runsaan 60 km:n matkan hotelliimme:Club Hotel Eilat on iso 700 huoneiston hotelli aivan kaupungin keskustassa.Eilat on 60 000 asukkaan kaupunki Punaisen meren rannalla Aqaban lahden pohjukassa, tunnettu maailman pohjoisimmista koralliriutoista. Kaupunki on eurooppalaisen oloinen, siisti , ei kerjäläisiä eikä kaupustelijoita; merivedestä puhdistettu vesijohtovesi on juomakelpoista.
Ensimmäisenä päivänä menimme viettämään aikaa Dekelin rannalle, koska sitä suositeltiin hotellin asiakkaille, mutta se oli hieman syrjässä ja pian vesirajan jälkeen rantahiekka muuttui kivikkopohjaksi.
Illalla menimme tervetuliaisillalliselle argentiinalaishenkiseen ravintola El Gauchoon. En oikein lämmennyt ravintolan liikeidealle, että pihvi tuotiin pöytään puoliraakana, ja pöydässä oli pienoisgrilli, jolla asiakas sai sitten itse yrittää sitä kypsentää.
Kävelimme iltapimeällä sieltä parin kilometrin matkan hotellille. Naapurikaupunki Aqaban valot näkyivät hienosti Jordanian puolelta.
Ma 29.10.
Päivästä on tulossa kuuma ja aurinkoinen.Suuntaamme uimarannalle postitoimiston kautta, sillä täällä ei postimerkkejä saa juuri muualta. Viraston ovella reppuni tutkitaan tarkkaan ja kuljemme metallinpaljastajan läpi. Sellainen on täällä tarpeen. Sotilaiden läsnäolo kuulemma häiritsee joitakuita, mutta Eilatissa emme nähneet ensimmäistäkään sotilasta .Postissa saamme vuoronumerolaitteesta heprean sijasta esille Englanninkieliset vaihtoehdot:
1) Pankkiasiat
2) Yrityspankki
3) Postin lähetys ja vastaanotto
Kolmonen vaikuttaa parhaalta arvaukselta . Otamme sellaisen numeron ja jonotamme.Luukulla minulle selitetään , että tässä voi vain lähettää ja vastaanottaa paketteja, postimerkkejä ei myydä. Joku toinen asiakas neuvoo, että kannattaa valita kakkonen.Niinpä otamme lapun jonoon 2: ”Business banking” ja jonotamme taas, ja tällä kertaa onnistummekin ostamaan postimerkit.
Vaellamme rantabulevardin päästä päähän suurten hotellien ja Aqabanlahden pohjoisrannan välistä. Kävelyreitti on pienten putiikkien reunustama, mutta täällä kauppiaat eivät ahdistele ohikulkijoita , toisin kuin etelässä usein. Ostamme kirjakaupasta lähiseudun retkeilykartan. Se on tosin ihan hepreaa; valitettavasti englanninkielistä versiota ei ole saatavissa.Käännymme takaisin Jordanian rajan lähestyessä , vuokraamme aurinkotuolit ja annamme palaa. Keskipäivän jälkeen lämpötila nousee +35 asteeseen, mikä tuntuu olevan tälle viikolle tyypillistä.
Illemmalla shoppailemme hotellin lähellä olevassa kauppakeskuksessa ja syömme sen McDonalds’issa . Myös kauppakeskukseen mentäessä reput ja kassit tarkastetaan.
Ti 30.10.
Olemme ilmoittautuneet kahden päivän retkelle Jerusalemiin. Retkibussi lähtee Aravan laaksoa pohjoiseen klo 6:35 taittamaan 320 km:n matkaa. Matkan varrella pysähdytään Kuolleella merellä uimassa. Vedessä on 33% suolaa, joten kelluminen onnistuu minultakin. Matkan varrella näemme alkuasukkaille tärkeän Masadan linnoitusvuoren. Jerusalem avautuu pian eteemme Öljymäen näköalapaikalta. Kultakupolinen Al-Aqsa –moskeija temppelivuorella on huomiota herättävin rakennus.
Vanhan kaupungin tärkeimpiä paikkoja on Pyhän haudan kirkko , jonka sisällä on useimpien kristittyjen mielestä sekä Golgatan kukkula että Jeesuksen hauta. Protestanttien mielestä Jeesuksen hauta on toisaalla , ja heillä on mielestään parempi ehdokas Golgatan kukkulaksikin. Kun ottaa huomioon , että ajanlaskumme alun katutaso on 7 metrin syvyydessä nykyisen katutason alla, ei voi oikein tietää, mikä on missäkin aikoinaan ollut. Kirkon jälkeen saamme omaan tahtiin tutustua basaarialueeseen. Se on katettu, joten suunnista on vaikea pysyä selvillä, ja joudumme kertaalleen kysymään tietä alkuasukkaalta, että löydämme kokoontumispaikalle.
Sitten kävelemme yhdessä Itkumuurille, joka on temppelivuoren läntistä tukimuuria. Muuta ei ole jäljellä roomalaisten v 70 hävittämästä temppelistä. Joudun ottamaan päähäni juutalaisten hassun hatun, että saan mennä aivan lähelle muuria. Uskovaiset kirjoittavat rukouksiaan paperilapuille ja työntävät muurin rakoihin. Aukiolla muurin edessä on runsaasti sotilaita, ilman asetta tosin, nuoria naisia ja miehiä sammalenvihreissä koltuissaan. He seurustelevat hilpeissä ryhmissä keskenään turistien seassa, vaikea sanoa, ovatko he palveluksessa vai vapaalla. Israelissa asevelvollisuus on 3 vuotta pojilla ja 2 vuotta tytöillä. Otan Arjasta yhteiskuvan komean hymyilevän sotapojan kanssa.
Yöksi majoitumme Jerusalemin Park Hotelliin .
Ke 31.10.
Toisen retkipäivän ensimmäinen kohde onkin Puutarhahauta, joka protestanttien mielestä on uskottavampi veikkaus Jeesuksen väliaikaisesta lepopaikasta. Näemme myös komeamman version Golgatan kukkulasta. Se kirkon sisällä ollut kukkula vaikutti tosiaan vähän kitukasvuiselta.Sitten kävimme museossa , jossa säilytettiin Kuolleen meren kirjakääröjä ja näimme pienoismallin Jerusalemista ajanlaskumme alkuvuosien kunnossaan. Kävimme myös vainojen museossa , jossa kerrottiin toisen maailmansodan aikoihin murhattujen 6 miljoonan juutalaisen kohtaloista. Jerusalemissakaan ei tarvinnut palella, lämpötila oli noin 28 astetta. Kotimatka alkoi pitkällä alamäellä , sillä Jerusalem on 700 metriä merenpinnan yläpuolella, ja matka kävi takaisin Kuolleen meren rantaan 400 metriä merenpinnan alapuolelle. Illalla klo 19 maissa olimme taas Eilatissa.
To 01.11.
Klo 07 seuraavana aamuna olimme taas menossa: Vuorossa oli retki Jordanian puolelle Petraan. Petra on ikivanha kallioon hakattu kaupunki, joka kukoisti ajanlaskumme alun molemmin puolin, mutta oli sitten yli 1000 vuotta kadonneena; vain paikalliset beduiinit tiesivät siitä ja varjelivat salaisuuttaan huolellisesti.Se on esiintynyt Indiana Jones- ja James Bond –elokuvissa ja valittu epäviralliseen uusittuun maailman seitsemän ihmeen luetteloon. Rajamuodollisuudet olivat sangen monivaiheiset; passeja katsottiin lukuisia kertoja rajan molemmilla puolilla.Retken hinta 250 euroa/nenä selittyy sillä, että rajanylitysvero on 35 euroa ja pääsymaksu Petraan 100 euroa, ellei yövy Jordaniassa.
Kävelymatkaa bussin päätepysäkiltä on yhteen suuntaan yli kaksi kilometriä suurimmaksi osaksi kapeaa jyrkkäreunaista solaa; menomatka alamäkeä. Kun päätemppeli lopulta tulee näkyviin solan mutkasta, on näky mahtava. Beduiinit kuskaavat nyt hevoskärryillä väsyneitä turisteja takaisin ylämäkeen kiskurihinnalla. Niinpä seudun beduiinitelttojen pihalla seisookin nykyään usein nelivetoinen maasturi kamelien sijasta.
Katselen paluumatkalla jännittävän muotoisia kallioita sillä silmällä, että haluaisin kiivetä jokaiselle. Arja tietää sen ja antaa luvan: Mene. Kun nousen kohti solan reunaa, Arja selittää ohikulkijoille: Tuolla kiipeää 62 vuotias ukko. Poseeraan sitten kallion huipulla yrittäen näyttää muinaiselta nabatealaiselta, jotka aikoinaan rakensivat kaupungin.
Retkelle osallistui puolisoineen myös kirjailija ja europarlamentaarikko Lasse Lehtinen. Hän sitten huomauttaa tavatessamme , että Indiana Jonesin urotyötkin tuli näköjään hoidettua. Vastaan jotakin lapsuuden leikkimielen säilyttämisestä. Juttelemme sitten kirjoista, ja lupaan liittää hänen uusimman kirjansa ”Nätti-Jussi” joululahjalistalleni.
Kun paluumatkalla ylitämme taas Jordanian ja Israelin rajan, jonossa minun ja Arjan väliin ehtii naisparikunta, joten vaikutan rajavirkailijasta yksin matkustavalta mieshenkilöltä. Koska näytän jossain määrin ikääntyneeltä terroristilta , jouduin erityiskuulusteluun. Virkailija näytti passissani henkilötunnuksen loppuosaa, ja vaati selittämään , mikä se on.Jos olisin passin pöllinyt jordanialainen erämaarosvo, en olisi sitä osannut kertoa.
Myös Eilatin valot näyttivät hienoilta Aqaban puolelta katsottuina.Illalla koemme vastoinkäymisen: Arja sairastuu flunssaan.Silti lähdemme vielä kävelemään yli kahden kilometrin päässä olevaan Ice Park’iin .Se on tavallaan jäähalli. Sen keskellä on jääkiekkokaukalon kokoinen luisteluareena,mutta ympärillä katsomon sijasta ostoskeskus, jossa yli 80 liikettä. Eilatissa voi siis luistellakin. Me tosin jätimme sen väliin.
Pe 02.11
Täksi päiväksi on ennustettu täyspilvistä ja +35 astetta lämmintä.Niinpä olemme ajatelleet sen sopivan patikointiin Eilatin läheisillä kukkuloilla. Siksi olimme ostaneet retkeilykartan ja udelleet oppailta patikointireiteistä. Saimme myös arvokasta ensi käden tietoa nuorelta yksin matkustavalta naishenkilöltä, joka oli vuokrannut polkupyörän, ajanut sillä polun lähtöpisteeseen ja kulkenut polkua jonkin matkaa edestakaisin. Sääennustus toteutui vain puolittain: Aurinko nimittäin paistoi täydeltä terältä. Arja ei halunnut peruuttaa retkeä flunssansa takia; kävimme vain lähtiessämme apteekin kautta. Ajamme taksilla hieman kauempana merestä sijaitsevalle kamelifarmille, jonka takaa tiedämme retkeilypolun alkavan.Seuraamme kiviin maalattuja vihreävalkoisia merkkejä. Ensin etenemme tasamaata laaksonpohjilla, sitten polku kääntyy ylämäkeen kohti kaakkoa ja korallirantaa. Kukkulat vastaavat suuruusluokaltaan tuntureita. Kun näkee edessään pitkän ylämäen, ajattelee , että siellä on kukkulan huippu, mutta rinteen jälkeen näkee pienen tasanteen jälkeen entistä isomman ylämäen. Kun on jo tottunut siihen, ettei nousu koskaan lopu, tulee lopulta korkeimmalle harjanteelle ja eteen avautuu huikaiseva näköala: Kaukana alhaalla koralliranta palmuineen, edessä siintää Aqabanlahti, pohjoisessa viiden kilometrin päässä Eilatin suuret hotellit hohtavat valkoisina auringossa, lahden toisella puolella Jordania ja Aqaban kaupunki, etelässä Saudi-Arabia . Köpöttelimme alas melko jyrkkää alamäkeä korallirannalle. Maksoimme pääsymaksun 33 sekeliä/nenä ja menimme uimaan ja ottamaan aurinkoa. Samalla näimme koralliriutat omituisine kaloineen niiden yli rakennetuilta pitkiltä laitureilta.Palasimme hotellille taksilla.Illalla söimme hienossa ravintolassa rantabulevardilla.
La 03.11.
Pilvinen päivä toteutui tänään. Menemme silti rannalle, sillä lämmintä on edelleen yli 30 astetta ja vesi 27-asteista.Olemme rannalla pitkään . Aurinko näkyy ohuen pilviverhon läpi. Olen pitänyt naurettavana ajatusta, että pilvisellä säällä voi palaa, mutta illalla ei enää naurata: nahka on punaisempi kuin olisi terveellistä. Kirjoitamme postikortteja. Sapatin päätyttyä lähdemme iltapimeällä kävelemään lähes 3 kilometrin päässäolevaan Big-ostoskeskukseen. Huomaamme kuitenkin vain muutaman liikkeen avanneen ovensa , kävelemme takaisin ja syömme irlantilaisessa ravintolassa.
Su 04.11
Bussi lentokentälle lähtee 07:55 . Otamme muutaman valokuvan hotellin hienosta uima-allasalueesta.Siellä emme ”ehtineet” uimaan. Kun Punainen meri on vaihtoehtona, ei uima-allas oikein houkuttele. Israelissa ihmiset ovat yleensä ystävällisiä, kuitenkin jotkut asiakaspalvelutehtävissä toimivat ovat jotenkin ynseitä.Lentokentällä joudumme erityiskuulusteluun, koska passien leimoista näkyy meidän käyneen Jordaniassa. Matkalaukkujamme ei kuitenkaan avata. Tuhlaamme loput sekelit verovapaassa myymälässä. Kotona olemme viluisia, kun lämmintä on 30 astetta vähemmän. Minäkin saan vihdoin sen flunssan.
Kommentit
Lähetä kommentti