Matkakertomus 2011 - Muumion sijaisena Egyptissä
Egyptin matkakertomus 2011
Muumion sijaisena Egyptissä
Esipuhe
Ajattelimme katkaista pitkän pimeän ajan kesän ja joulun välissä varaamalla viikon loman
johonkin lämpimään ja vähäsateiseen paikkaan. Sellaiseksi valittiin Hurghada Egyptissä
Punaisen meren rannalla. Siellä auringonpaiste on taattu ja lämpötila tähän aikaan
vuodesta noin 26 astetta. Matkatoimistoksi valitsimme Hispanian.
Lähtiessäni kirjoitin työpaikan sähköpostiin poissaoloilmoituksen: Vuosilomalla 4.-11.11.2011
Se kuulosti niin tylsältä, että vaihdoin tekstiksi: Muumion sijaisena Egyptissä …
Pe 04.11.11
Air Finlandin lento Hurghadaan lähti klo 07:30. Hyvänä liikennevälineissä nukkujana olin unten
mailla jo ennen koneen irtautumista lentoaseman seinästä.
Lento kesti reilut viisi tuntia.
Perillä siirryttiin pikkubussilla Hurghadan vanhassa keskustassa Dafar’issa sijaitsevaan
Triton Empire -hotelliin. Hurghadassa on eri arvauksien mukaan 60 000 – 350 000 asukasta.
Egyptissä ei ole väestökirjanpitoa, joten kukaan ei tiedä.
Kaupunki on levittäytynyt pitkin Punaisen meren rantaa. Kirkkaat vedet suosivat erityisesti sukeltajia.
Uusi keskusta Sakala on 8 km hotelliltamme etelään.
Iltapäivällä ehdimme jo uimarannalle ennen hotellimme alakerrassa pidettyä matkatoimiston
tervetuliaistilaisuutta.
Meitä varoiteltiin jo kotimaassa, että ”kaikki” turistit saavat Afrikan erilaisesta bakteerikannasta
johtuen mahataudin, joten varauduimme hyvin:
Ostimme paikallisesta apteekista Antinal-nimistä laajakirjoista ripulilääkettä.
Kotimaasta toimme maitohappobakteerivalmistetta ja käsidesiä.
Lisäksi vältimme syömästä tuoreita vihanneksia ja muuta epäterveellistä.
Näillä keinoin pysyimmekin terveinä, eikä lääkkeitä tarvittu.
Emme löytäneet kunnollista Hurghadan karttaa. Niinpä laajemmat kävelyretket seudulla jäivät
tekemättä. Niitä vastaan olivat monet muutkin seikat:
Jalkakäytävät ovat epämääräisiä, kaduilla ei yleensä ole nimiä ja hihassa roikkuu koko ajan
kaupustelijoita. Vihonviimeinen maanvaiva on hotellimme vieressä vaaniva suomea puhuva
korukauppias Sami.
Näiltä olisi voinut välttyä varaamalla täysihoidon Hurghadan eteläosiin rakennetulta uudelta
hotellialueelta.
La 05.11.11
Klo 04:30 kaikuu minareeteista päivän ensimmäinen muezzinin rukoukseenkutsu -ulvonta.
Ei voi olla totta! Onneksi emme ole herkkäunisia, emmekä seuraavina öinä enää huomaa sitä.
Noin klo 10 menemme pariksi tunniksi uimarannalle. On kovin tuulinen päivä, mikä haittaa uimista.
Iltapäivällä on Hispanian järjestämä Hurghadan kaupunkiin tutustumisretki.
Käymme näköalapaikalla, venesatamassa, Akvariumissa katselemassa Punaisen meren
kaloja, koptilaisessa kirkossa, moskeijan pihalla ja papyrustaulukaupassa, missä meille
esitellään papyruksen valmistusta.
Myös paikallisessa basaarissa vieraillaan. Päiväkahvit uhkaavat jäädä väliin, niinpä
harpomme basaarin läpi ja livahdamme enempi paikallisille tarkoitettuun likaiseen
kärpäsien suosimaan kahvilaan. Siellä turistit saavat maksaa kahvista enemmän kuin hienoimmassa ravintolassa, ja laskun loppusummassa yritetään vielä huijata lisää.
Su 06.11.11
Luxorin retkipäivä. Matkaa Luxoriin on 350 km, joten lähtö on klo 05:20 aamulla.
Matkan varrella näemme suurimmaksi osaksi hiekka- ja kivierämaata.
Lopulta saavutaan Niilin laaksoon ja Luxoriin, jonka paikalla Egyptin muinainen
pääkaupunki Theba sijaitsi.
Siirrymme suoraan pääkohteeseen James Bond-elokuvistakin tutulle Karnakin temppelialueelle.
Lakisääteinen paikallisopas selittää innostuneesti historiaa englanniksi, suomalaisopas
Elisa kääntää laiskasti muutamalla sanalla, mikä näyttää harmittavan egyptologia.
Egyptologi huomaa, että kuuntelen kiinnostuneena.
Kerrottuaan, että Ramses II:lla oli 20 vaimoa, hän kääntyi puoleeni ja kysyi, eikö sen
ole täytynyt olla hienoa? Huomautin pessimistiseen tapaani, että hänellä on ollut myös
20 anoppia.
Syömme lounasta ja siirrymme isolla veneellä Niilin yli länsirannalle.
Luxorin keskustan lähellä ei ole siltaa yli Niilin, koska sen rakentamisesta ei tulisi mitään.
Niillä seuduin ei voi kunnolla kuokkia edes peltoa törmäämättä korvaamattoman arvokkaisiin
muinaismuistoihin, puhumattakaan sillan perustusten maansiirtotöistä.
Bussimme kiertää tyhjänä kymmenen kilometrin päässä olevan sillan kautta ja odottaa meitä
länsirannalla.
Tutustumme siellä Kuninkaiden laaksoon ja käymme faaraoiden haudoissa.
Kaupustelijat pyörivät jaloissa ja henkilökunta kerjää juomarahoja.
Tohmajärveläisiä voi kohdata kaikkialla maailmassa, mutta olisiko se mahdollista Luxorin lähellä Kuninkaiden laaksossa?
Kun tulee puheeksi, että Tutankhamonin hautaan on 100 punnan ylimääräinen
pääsymaksu, muuan retkeemme osallistuva pariskunta huomauttaa, että Pohjois-Karjalassa
menetellään niin, että perheen pää käy katsomassa nähtävyydet ja kertoo sitten
toisille. Turha sinne on kaikkien mennä.
Alamme jutella heidän kanssaan, ja käy ilmi, että he ovat Virva ja Tapani Vainio.
Tapani on ollut opettajana Tohmajärvellä, ja Virva on omaa sukua Sairanen.
Hän on ollut kansakoulussa samalla luokalla sekä minun veljeni että Arjan nuorimman
sisaren kanssa, ja Virvan isoveli Harri on ollut taas minun ja Arjan luokkatoveri.
Lisäksi Arjan perhe ja Sairaset ovat vierailleet toistensa kotona.
Kuninkaiden laakson jälkeen käymme vielä tutustumassa naispuolisen faaraon Hatsepsuthin
temppeliin, ja sen jälkeen alabasteri-esinetehtaaseen. Illan hämärtyessä lähdemme paluumatkalle Hurghadaan.
Tien varressa on hyviä nopeusrajoitusmerkkejä, mutta ei niistä kukaan näytä välittävän,
ajetaan kaasu pohjassa, turvavöitä ei käytetä vaan jätetään liikenneturvallisuuspuoli
Allahin huomaan.
Kotiinlähtöpäivänä kuulemmekin, että juuri tuona Luxorin retkipäivänä on Hurghadassa
unkarilaisia kuljettanut turistibussi kääntynyt katolleen, 11 kuollutta ja 27 loukkaantunutta.
Ma 07.11.11
Menemme taas aamupäivällä hotellin uimarannalle.
Menen mukaan lentopallopeliin. Kaikki muut pelaajat ovat venäläisiä, joita muutenkin on
suurin osa alueen turisteista.
Päiväkahville menemme taksilla Sakalan hienoimpaan ravintolaan.
Taksien kanssa kannattaa sopia hinnasta ennen kyytiin astumista. Takseja on älyttömästi. Niitä ajelee koko ajan pääkaduilla 50 – 100 metrin välein, ja jos vähän hidastat askeleitasi, lähin pysähtyy kohdallesi tarjoamaan kyytiä. Tuo 8 km matka hoituu juomarahoineenkin alle kolmella eurolla.
Taksit samoin kuin muutkin autoilijat käyttävät sydämensä kyllyydestä äänimerkkiä
ihan huvikseen.
Yöaikaan se voisi harmittaa, jos olisi herkkäunisempi, mutta me totuimme siihen hetkessä.
Katsomme kotimaan uutisia hotellin alakerran internet-koneelta.
Järkyttävin uutinen on Stefanin häätö Big Brother -talosta.
Kukaan muu suomalaisista ei halunnut lähteä Kairoon peläten vallankumoukseen
liittyviä levottomuuksia, joten seuraavan päivän retki uhkasi peruuntua.
Saimme kuitenkin Hispanian kohdepäällikön motivoitua järjestämään meille korvaavaa
retkeä, ja kansainvälinen retki löytyikin.
Ti 08.11.11
Tästä tulee pitkä päivä. Matkaa Kairoon on 500 km, sama kuin Helsingistä Ouluun.
Bussilla se kestää yli 6 tuntia, enemmän kuin lentomatka Suomesta Egyptiin.
Lähtö on klo 02:10, joten herätys on klo 01:30 .
Iso bussi on melko täynnä, pääosin venäläisiä ja saksalaisia, mutta myös 10-henkinen
englanninkielinen ryhmä, johon kuuluu meidän lisäksemme toinenkin suomalainen perhe.
Nukumme suurimman osan menomatkasta. Aamun valossa näimme bussin ikkunoista
Egyptin itäisen autiomaan.
Kairo on Afrikan suurin kaupunki: 20 – 25 miljoonaa asukasta.
Se ei ole kaunis kaupunki. Kuten muuallakin Egyptissä, yleinen epäsiisteys ja keskeneräiset
talot pilaavat maisemaa. Niissä kyllä asutaan. Talot eivät valmistu koskaan, sillä
kiinteistöveroa ei tarvitse maksaa, ennen kuin talo on valmis.
On jokin juhlapäivä, joten ei ole työmatkaliikennettä, ja pääsemme sujuvasti Tahririn
aukiolle. Se on Egyptin vallankumouksen keskeinen tapahtumapaikka, mutta nyt autio.
Ajamme lähellä olevalle Egyptiläiselle museolle. Sen vieressä seisoo hiiltynyt toimistokolossi, Egyptin entisen valtapuolueen tammikuussa poltettu päämaja.
Jakaudumme nyt kolmeen ryhmään: Englantilaiseen, venäläiseen ja saksalaiseen.
Egyptiläiseen museoon tutustumme paikallisoppaan, koulutukseltaan egyptologin
johdolla. Englanninkielistä selostusta on vaikea kuulla särisevistä korvanapeista, tungos
ja mekkala sisällä on melkoinen.
Näemme Tutankhamonin haudan aarteet ja paljon vanhoja tavaroita ja patsaita.
Yksi istuva faaraon patsas on niin meikäläisen näköinen, että pienellä silmämeikin
lisäämisellä voisin jäädä tuuraamaan sitä ja alkuperäinen voisi lähteä kuntolomalle.
Seuraavaksi syömme lounaan Niilillä kelluvassa ravintolalaivassa.
Sitten suuntaamme pyramidialueelle. Siellä oppaamme suosittelee, että liikumme
kamelilla tai hevosrattailla välttääksemme paikalla kuhisevien kerjäläisten ja
kaupustelijoiden tungettelun.
Nousemme siis kamelin selkään, vaikka ratsastusinnostuksemme on sangen vähäistä.
Kameliratsastus maksaa maltaita. Kamelikuskit haluavat ottaa meistä valokuvia
ja kinuavat siitä hyvästä isot juomarahat.
Käymme ratsastuksen jälkeen pienen pyramidin sisällä hautakammiossa ja kiipeän
pyramidin katollekin. Lapsilla on juhlapäivän vuoksi koulusta vapaata ja ne ovat kokoontuneet pyramidialueelle laajalta säteeltä.
Myös kaupustelijat ovat vallankumouksen jälkeen päässeet alueelle, sillä poliisi pitää
yhteenottojen välttämiseksi matalaa profiilia.
Kairossa ikänsä asunut paikallisopas sanoi, ettei ole nähnyt eläissään alueella sellaista
hulinaa.
Vessassa käynti maksaa, kuten yleensä kaikkialla. Arja saa väärin rahasta takaisin.
Tämä oli varmaan sellainen pyramidihuijaus.
Paluumatkalla juutumme heti kättelyssä yli tunniksi juhlinnan aiheuttamaan
liikenneruuhkaan. Paluumatka tuntuu pitkältä, kun pimeässä ei näe maisemia,
mutta ei nukutakaan, niin kuin tulomatkalla. Olemme perillä hotellissa klo 23:30.
Ke 09.11.11
Vietämme taas päivää uimarannalla. Käymme myös hotellin uima-altaalla.
Se on korkeiden rakennusten keskellä, eikä tähän aikaan vuodesta aurinko ylety
paistamaan sinne, joten vesi on kylmää.
Illalla lähdemme taksilla Sakalaan tekemään tuliaisostoksia ja syömään.
Menemme isoon kauppaan ostamaan huiveja.
Kun kauppias kuulee, että huivi tulee Arjan kauniille 22-vuotiaalle tyttärelle, hän kosii
tätä saman tien. Hän kysyy Arjalta, mitä mieltä tämä on egyptiläisestä vävypojasta
ja montako kamelia morsiamesta vaaditaan.
Naimakaupasta ei päästä sopimukseen, mutta huivi tuli tinkimisen jälkeen ostettua.
On rasittavaa, että kaikesta pitää tinkiä, jopa postimerkeistä.
Lopuksi menemme ruotsalaisen omistajan hoitamaan Cafe de Mar’iin syömään.
Saan lihapullia, perunamuussia ja puolukkahilloa.
Vessa on supersiisti, eikä siellä hyöri alkuasukasta vonkaamassa juomarahaa.
To 10.11.11
Viimeinen kokonainen lomapäivä. Vietämme yli neljä tuntia uimarannalla.
Minä pelaan taas venäläisten kanssa lentopalloa ja Arja menee ohjattuun
vesijumppaan. Vesijumpankin osanottajat ovat venäläisiä.
Lähiseudun kauppiaat alkavat käydä kovin tutuiksi.
Yksi huutaa minulle englanniksi: ”Kivat viikset. Näytätte ihan egyptiläiseltä.”
Ja tosiaan kadun varressa näkyvissä vaalimainoksissa kaikilla ehdokkailla on
saman tyyliset viikset. Kauppiaan imartelu ei minuun kuitenkaan tehoa.
Pe 11.11.11
Päivämäärä on hyvä postikorttien lähettämiseen.
On myös kotiinlähtöpäivä; bussi lentokentälle lähtee klo 11:10 .
Käymme vielä viimeisen kerran uimassa Punaisen meren kirkkaassa ja suolaisessa
vedessä ja ottamassa tunnin verran aurinkoa.
Hotellisiivoojamme on uskomattoman taitava asettelemaan vuoteelle pyyhkeitä.
Hän osaa tehdä niistä joutsenpariskunnan tai meren aalloilla purjehtivan laivan.
Taittelemme pari 50 punnan seteliä kömpelön laivan muotoon ja jätämme ne
huoneeseen.
Kotimatkasta ei ole erityisempää kertomista. Kotiin on aina hyvä palata.
Esipuhe
Ajattelimme katkaista pitkän pimeän ajan kesän ja joulun välissä varaamalla viikon loman
johonkin lämpimään ja vähäsateiseen paikkaan. Sellaiseksi valittiin Hurghada Egyptissä
Punaisen meren rannalla. Siellä auringonpaiste on taattu ja lämpötila tähän aikaan
vuodesta noin 26 astetta. Matkatoimistoksi valitsimme Hispanian.
Lähtiessäni kirjoitin työpaikan sähköpostiin poissaoloilmoituksen: Vuosilomalla 4.-11.11.2011
Se kuulosti niin tylsältä, että vaihdoin tekstiksi: Muumion sijaisena Egyptissä …
Pe 04.11.11
Air Finlandin lento Hurghadaan lähti klo 07:30. Hyvänä liikennevälineissä nukkujana olin unten
mailla jo ennen koneen irtautumista lentoaseman seinästä.
Lento kesti reilut viisi tuntia.
Perillä siirryttiin pikkubussilla Hurghadan vanhassa keskustassa Dafar’issa sijaitsevaan
Triton Empire -hotelliin. Hurghadassa on eri arvauksien mukaan 60 000 – 350 000 asukasta.
Egyptissä ei ole väestökirjanpitoa, joten kukaan ei tiedä.
Kaupunki on levittäytynyt pitkin Punaisen meren rantaa. Kirkkaat vedet suosivat erityisesti sukeltajia.
Uusi keskusta Sakala on 8 km hotelliltamme etelään.
Iltapäivällä ehdimme jo uimarannalle ennen hotellimme alakerrassa pidettyä matkatoimiston
tervetuliaistilaisuutta.
Meitä varoiteltiin jo kotimaassa, että ”kaikki” turistit saavat Afrikan erilaisesta bakteerikannasta
johtuen mahataudin, joten varauduimme hyvin:
Ostimme paikallisesta apteekista Antinal-nimistä laajakirjoista ripulilääkettä.
Kotimaasta toimme maitohappobakteerivalmistetta ja käsidesiä.
Lisäksi vältimme syömästä tuoreita vihanneksia ja muuta epäterveellistä.
Näillä keinoin pysyimmekin terveinä, eikä lääkkeitä tarvittu.
Emme löytäneet kunnollista Hurghadan karttaa. Niinpä laajemmat kävelyretket seudulla jäivät
tekemättä. Niitä vastaan olivat monet muutkin seikat:
Jalkakäytävät ovat epämääräisiä, kaduilla ei yleensä ole nimiä ja hihassa roikkuu koko ajan
kaupustelijoita. Vihonviimeinen maanvaiva on hotellimme vieressä vaaniva suomea puhuva
korukauppias Sami.
Näiltä olisi voinut välttyä varaamalla täysihoidon Hurghadan eteläosiin rakennetulta uudelta
hotellialueelta.
La 05.11.11
Klo 04:30 kaikuu minareeteista päivän ensimmäinen muezzinin rukoukseenkutsu -ulvonta.
Ei voi olla totta! Onneksi emme ole herkkäunisia, emmekä seuraavina öinä enää huomaa sitä.
Noin klo 10 menemme pariksi tunniksi uimarannalle. On kovin tuulinen päivä, mikä haittaa uimista.
Iltapäivällä on Hispanian järjestämä Hurghadan kaupunkiin tutustumisretki.
Käymme näköalapaikalla, venesatamassa, Akvariumissa katselemassa Punaisen meren
kaloja, koptilaisessa kirkossa, moskeijan pihalla ja papyrustaulukaupassa, missä meille
esitellään papyruksen valmistusta.
Myös paikallisessa basaarissa vieraillaan. Päiväkahvit uhkaavat jäädä väliin, niinpä
harpomme basaarin läpi ja livahdamme enempi paikallisille tarkoitettuun likaiseen
kärpäsien suosimaan kahvilaan. Siellä turistit saavat maksaa kahvista enemmän kuin hienoimmassa ravintolassa, ja laskun loppusummassa yritetään vielä huijata lisää.
Su 06.11.11
Luxorin retkipäivä. Matkaa Luxoriin on 350 km, joten lähtö on klo 05:20 aamulla.
Matkan varrella näemme suurimmaksi osaksi hiekka- ja kivierämaata.
Lopulta saavutaan Niilin laaksoon ja Luxoriin, jonka paikalla Egyptin muinainen
pääkaupunki Theba sijaitsi.
Siirrymme suoraan pääkohteeseen James Bond-elokuvistakin tutulle Karnakin temppelialueelle.
Lakisääteinen paikallisopas selittää innostuneesti historiaa englanniksi, suomalaisopas
Elisa kääntää laiskasti muutamalla sanalla, mikä näyttää harmittavan egyptologia.
Egyptologi huomaa, että kuuntelen kiinnostuneena.
Kerrottuaan, että Ramses II:lla oli 20 vaimoa, hän kääntyi puoleeni ja kysyi, eikö sen
ole täytynyt olla hienoa? Huomautin pessimistiseen tapaani, että hänellä on ollut myös
20 anoppia.
Syömme lounasta ja siirrymme isolla veneellä Niilin yli länsirannalle.
Luxorin keskustan lähellä ei ole siltaa yli Niilin, koska sen rakentamisesta ei tulisi mitään.
Niillä seuduin ei voi kunnolla kuokkia edes peltoa törmäämättä korvaamattoman arvokkaisiin
muinaismuistoihin, puhumattakaan sillan perustusten maansiirtotöistä.
Bussimme kiertää tyhjänä kymmenen kilometrin päässä olevan sillan kautta ja odottaa meitä
länsirannalla.
Tutustumme siellä Kuninkaiden laaksoon ja käymme faaraoiden haudoissa.
Kaupustelijat pyörivät jaloissa ja henkilökunta kerjää juomarahoja.
Tohmajärveläisiä voi kohdata kaikkialla maailmassa, mutta olisiko se mahdollista Luxorin lähellä Kuninkaiden laaksossa?
Kun tulee puheeksi, että Tutankhamonin hautaan on 100 punnan ylimääräinen
pääsymaksu, muuan retkeemme osallistuva pariskunta huomauttaa, että Pohjois-Karjalassa
menetellään niin, että perheen pää käy katsomassa nähtävyydet ja kertoo sitten
toisille. Turha sinne on kaikkien mennä.
Alamme jutella heidän kanssaan, ja käy ilmi, että he ovat Virva ja Tapani Vainio.
Tapani on ollut opettajana Tohmajärvellä, ja Virva on omaa sukua Sairanen.
Hän on ollut kansakoulussa samalla luokalla sekä minun veljeni että Arjan nuorimman
sisaren kanssa, ja Virvan isoveli Harri on ollut taas minun ja Arjan luokkatoveri.
Lisäksi Arjan perhe ja Sairaset ovat vierailleet toistensa kotona.
Kuninkaiden laakson jälkeen käymme vielä tutustumassa naispuolisen faaraon Hatsepsuthin
temppeliin, ja sen jälkeen alabasteri-esinetehtaaseen. Illan hämärtyessä lähdemme paluumatkalle Hurghadaan.
Tien varressa on hyviä nopeusrajoitusmerkkejä, mutta ei niistä kukaan näytä välittävän,
ajetaan kaasu pohjassa, turvavöitä ei käytetä vaan jätetään liikenneturvallisuuspuoli
Allahin huomaan.
Kotiinlähtöpäivänä kuulemmekin, että juuri tuona Luxorin retkipäivänä on Hurghadassa
unkarilaisia kuljettanut turistibussi kääntynyt katolleen, 11 kuollutta ja 27 loukkaantunutta.
Ma 07.11.11
Menemme taas aamupäivällä hotellin uimarannalle.
Menen mukaan lentopallopeliin. Kaikki muut pelaajat ovat venäläisiä, joita muutenkin on
suurin osa alueen turisteista.
Päiväkahville menemme taksilla Sakalan hienoimpaan ravintolaan.
Taksien kanssa kannattaa sopia hinnasta ennen kyytiin astumista. Takseja on älyttömästi. Niitä ajelee koko ajan pääkaduilla 50 – 100 metrin välein, ja jos vähän hidastat askeleitasi, lähin pysähtyy kohdallesi tarjoamaan kyytiä. Tuo 8 km matka hoituu juomarahoineenkin alle kolmella eurolla.
Taksit samoin kuin muutkin autoilijat käyttävät sydämensä kyllyydestä äänimerkkiä
ihan huvikseen.
Yöaikaan se voisi harmittaa, jos olisi herkkäunisempi, mutta me totuimme siihen hetkessä.
Katsomme kotimaan uutisia hotellin alakerran internet-koneelta.
Järkyttävin uutinen on Stefanin häätö Big Brother -talosta.
Kukaan muu suomalaisista ei halunnut lähteä Kairoon peläten vallankumoukseen
liittyviä levottomuuksia, joten seuraavan päivän retki uhkasi peruuntua.
Saimme kuitenkin Hispanian kohdepäällikön motivoitua järjestämään meille korvaavaa
retkeä, ja kansainvälinen retki löytyikin.
Ti 08.11.11
Tästä tulee pitkä päivä. Matkaa Kairoon on 500 km, sama kuin Helsingistä Ouluun.
Bussilla se kestää yli 6 tuntia, enemmän kuin lentomatka Suomesta Egyptiin.
Lähtö on klo 02:10, joten herätys on klo 01:30 .
Iso bussi on melko täynnä, pääosin venäläisiä ja saksalaisia, mutta myös 10-henkinen
englanninkielinen ryhmä, johon kuuluu meidän lisäksemme toinenkin suomalainen perhe.
Nukumme suurimman osan menomatkasta. Aamun valossa näimme bussin ikkunoista
Egyptin itäisen autiomaan.
Kairo on Afrikan suurin kaupunki: 20 – 25 miljoonaa asukasta.
Se ei ole kaunis kaupunki. Kuten muuallakin Egyptissä, yleinen epäsiisteys ja keskeneräiset
talot pilaavat maisemaa. Niissä kyllä asutaan. Talot eivät valmistu koskaan, sillä
kiinteistöveroa ei tarvitse maksaa, ennen kuin talo on valmis.
On jokin juhlapäivä, joten ei ole työmatkaliikennettä, ja pääsemme sujuvasti Tahririn
aukiolle. Se on Egyptin vallankumouksen keskeinen tapahtumapaikka, mutta nyt autio.
Ajamme lähellä olevalle Egyptiläiselle museolle. Sen vieressä seisoo hiiltynyt toimistokolossi, Egyptin entisen valtapuolueen tammikuussa poltettu päämaja.
Jakaudumme nyt kolmeen ryhmään: Englantilaiseen, venäläiseen ja saksalaiseen.
Egyptiläiseen museoon tutustumme paikallisoppaan, koulutukseltaan egyptologin
johdolla. Englanninkielistä selostusta on vaikea kuulla särisevistä korvanapeista, tungos
ja mekkala sisällä on melkoinen.
Näemme Tutankhamonin haudan aarteet ja paljon vanhoja tavaroita ja patsaita.
Yksi istuva faaraon patsas on niin meikäläisen näköinen, että pienellä silmämeikin
lisäämisellä voisin jäädä tuuraamaan sitä ja alkuperäinen voisi lähteä kuntolomalle.
Seuraavaksi syömme lounaan Niilillä kelluvassa ravintolalaivassa.
Sitten suuntaamme pyramidialueelle. Siellä oppaamme suosittelee, että liikumme
kamelilla tai hevosrattailla välttääksemme paikalla kuhisevien kerjäläisten ja
kaupustelijoiden tungettelun.
Nousemme siis kamelin selkään, vaikka ratsastusinnostuksemme on sangen vähäistä.
Kameliratsastus maksaa maltaita. Kamelikuskit haluavat ottaa meistä valokuvia
ja kinuavat siitä hyvästä isot juomarahat.
Käymme ratsastuksen jälkeen pienen pyramidin sisällä hautakammiossa ja kiipeän
pyramidin katollekin. Lapsilla on juhlapäivän vuoksi koulusta vapaata ja ne ovat kokoontuneet pyramidialueelle laajalta säteeltä.
Myös kaupustelijat ovat vallankumouksen jälkeen päässeet alueelle, sillä poliisi pitää
yhteenottojen välttämiseksi matalaa profiilia.
Kairossa ikänsä asunut paikallisopas sanoi, ettei ole nähnyt eläissään alueella sellaista
hulinaa.
Vessassa käynti maksaa, kuten yleensä kaikkialla. Arja saa väärin rahasta takaisin.
Tämä oli varmaan sellainen pyramidihuijaus.
Paluumatkalla juutumme heti kättelyssä yli tunniksi juhlinnan aiheuttamaan
liikenneruuhkaan. Paluumatka tuntuu pitkältä, kun pimeässä ei näe maisemia,
mutta ei nukutakaan, niin kuin tulomatkalla. Olemme perillä hotellissa klo 23:30.
Ke 09.11.11
Vietämme taas päivää uimarannalla. Käymme myös hotellin uima-altaalla.
Se on korkeiden rakennusten keskellä, eikä tähän aikaan vuodesta aurinko ylety
paistamaan sinne, joten vesi on kylmää.
Illalla lähdemme taksilla Sakalaan tekemään tuliaisostoksia ja syömään.
Menemme isoon kauppaan ostamaan huiveja.
Kun kauppias kuulee, että huivi tulee Arjan kauniille 22-vuotiaalle tyttärelle, hän kosii
tätä saman tien. Hän kysyy Arjalta, mitä mieltä tämä on egyptiläisestä vävypojasta
ja montako kamelia morsiamesta vaaditaan.
Naimakaupasta ei päästä sopimukseen, mutta huivi tuli tinkimisen jälkeen ostettua.
On rasittavaa, että kaikesta pitää tinkiä, jopa postimerkeistä.
Lopuksi menemme ruotsalaisen omistajan hoitamaan Cafe de Mar’iin syömään.
Saan lihapullia, perunamuussia ja puolukkahilloa.
Vessa on supersiisti, eikä siellä hyöri alkuasukasta vonkaamassa juomarahaa.
To 10.11.11
Viimeinen kokonainen lomapäivä. Vietämme yli neljä tuntia uimarannalla.
Minä pelaan taas venäläisten kanssa lentopalloa ja Arja menee ohjattuun
vesijumppaan. Vesijumpankin osanottajat ovat venäläisiä.
Lähiseudun kauppiaat alkavat käydä kovin tutuiksi.
Yksi huutaa minulle englanniksi: ”Kivat viikset. Näytätte ihan egyptiläiseltä.”
Ja tosiaan kadun varressa näkyvissä vaalimainoksissa kaikilla ehdokkailla on
saman tyyliset viikset. Kauppiaan imartelu ei minuun kuitenkaan tehoa.
Pe 11.11.11
Päivämäärä on hyvä postikorttien lähettämiseen.
On myös kotiinlähtöpäivä; bussi lentokentälle lähtee klo 11:10 .
Käymme vielä viimeisen kerran uimassa Punaisen meren kirkkaassa ja suolaisessa
vedessä ja ottamassa tunnin verran aurinkoa.
Hotellisiivoojamme on uskomattoman taitava asettelemaan vuoteelle pyyhkeitä.
Hän osaa tehdä niistä joutsenpariskunnan tai meren aalloilla purjehtivan laivan.
Taittelemme pari 50 punnan seteliä kömpelön laivan muotoon ja jätämme ne
huoneeseen.
Kotimatkasta ei ole erityisempää kertomista. Kotiin on aina hyvä palata.
Kommentit
Lähetä kommentti