Portugalin huhtikuu

 

Portugalin huhtikuu 2026

 

Ke 22.4.  Cascais

Lennämme Finnairin siivin Lissaboniin. Albatros Travel on koonnut 40 hengen ryhmän eläkeikäisiä matkaajia. Lentokentältä 30 km bussimatka Cascais’in rantakaupunkiin kestää iltapäiväruuhkassa yli tunnin. Koko matka on kaupunkialuetta, ei tiedä, mihin Lissabon loppuu ja Estoril tai Cascais alkaa. Majoitumme hotelli Pestanaan. Maksamme vastaanotossa turistiveron: Kahdelta hengeltä 6 yöpymisestä se tekee 48 euroa. Hotellin parvekkeelta on hieno merinäköala. Illallinen syödään hotellin buffet-ravintolassa. kuten matkan kaikkina päivinä.

 

To 23.4.   Sintra

Oppaanamme on Mari ja paikallisoppaana Tanja. Lähdemme aamulla liikkeelle bussilla ja suuntaamme pohjoiseen. Maisemassa vallitsee kevätkesän vihreys. Ensiksi tulemme Cabo da Roca’an. Se on manner-Euroopan läntisin kohta, johon maailma ennen löytöretkiä loppui. Kiipeän muurin yli poseeraamaan 140 metrisen jyrkänteen reunalle. Sittemmin tulen lukeneeksi kyltin, jossa moinen kielletään 300 euron sakon uhalla.

Päivän pääkohde on Sintran kaunis vuoristokaupunki, tiettävästi rakas myös Anna Abreulle. Sinne ajaessa bussin ohittaa törkeästi henkilöauto, jonka kuskia kehuttaessa opimme portugalin kielen sanan gavrao, suomeksi persereikä. Alkuasukasoppaamme huomauttaa kainosti, että yleensä oppaat aloittavat portugalin kielen opettamisen ilmaisuista ”kiitos” ja ”hyvää huomenta”. Sintra on Unescon maailmanperintökohde, jossa sijaitsee Portugalin kuninkaiden kesälinna ja useita muita palatseja. Kuninkaanlinna on nyt museona ja siihen tutustumme. Sitten meillä on omaa aikaa. Saatuamme selville, että kaupungin ainoa posti on lakkautettu, lähdemme kiipeämään vuorenhuipulle, jolla sijaitsee maurien vanha linnoitus. Vähän ennen huippua kohtaamme iäkkään suomalaispariskunnan. Luulemme aluksi heidän kuuluvan Albatrossin sakkiin, mutta he ovatkin omatoimimatkaajia, jotka ovat nousseet vuorelle tuktuk-taksilla. Erikoinen sattuma on, että hekin asuvat Cascaisissa Pestana- hotellissa. Käännymme heidän mukanaan alamäkeen. Sintrasta palaamme bussilla Cascaisiin. Käymme vielä katsomassa Atlantin rannassa kalliomuodostelmaa nimeltä Boca do Inferno, suomeksi Helvetin suuaukko.

 

Pe 24.4.   Lissabon

 Päivän retki suuntautuu Lissaboniin. Aluksi on kohteena kaupungin ikoni Belemin torni ja sen lähellä löytöretkeilijöiden muistomerkki. Käymme katsomassa maisemia korkealta Edward VII:n puistosta ja kävelyllä ydinkeskustassa. Sitten on vapaa-aikaa. Shoppailemme, lounastamme, kävelemme Tejo-joen rannassa. Lopuksi kiipeämme maisemaa hallitsevalle 110 metriselle kukkulalle, jolla sijaitsee Sao Jorgen linnoitus, ja vielä linnan korkeimpaan torniin. 76-vuotiaan Arjan kävelykunto on huomattava. Olisin halunnut käydä vanhan taiteen museossa, mutta se on remontissa. Olisin myös halunnut ajaa funikulaarilla eli rinnejunalla, mutta ne ovat kaikki poissa käytöstä. Viime syksynä yhden sellaisen jarrut pettivät. Se törmäsi talon seinään: 16 kuoli ja vielä useampi loukkaantui. Lissabon on rakennettu 7 kukkulalle, joten funikulaareilla olisi käyttöä.

 

La 25.4.   Neilikkavallankumous

 

Vapaapäivä. Kävelemme rantabulevardia pitkin keskustaan; maisemat ovat hienot. On Neilikkavallankumouksen vuosipäivä; juhlitaan sitä, kun vuonna 1974 kukistettiin lähes verettömästi maan yli 40 vuotta jatkunut diktatuurihallinto. Soittokuntia marssii kadulla, mekin saamme omat neilikat. Aurinko paistaa ja lämmintä on 20 astetta, kuten koko viikon, on hyvä keli kävellä. Palaamme toista tietä hotellille. Arja askelmittarissa on 11000 askelta jo aamupäivällä. Iltapäivällä ajoimme taksilla valtavaan ostoskeskukseen, joka oli perustettu kaupunkien välimaastoon. Arjan shoppailu tuottaa tulosta. Illalla myöhään puolet porukasta tekee retken Lissaboniin katsomaan fado-showta, mutta me menemme nukkumaan. Lissabonin kävijät pääsevät näkemään kaupungin öisen juhlahumun.

 

Su 26.4.   Fatima

 

On matkamme pisin retkipäivä. Ensimmäinen kohde on Fatima-niminen pikkukaupunki, jossa reilut 100 vuotta sitten ilmestyi Neitsyt Maria - ainakin jos uskomme kolmea hänet tavannutta lasta, ja miksi emme uskoisi. Nyt kaupunki on tärkeä pyhiinvaelluskohde, jonka neljälle miljoonalle (!) vuotuiselle kävijälle on rakennettu hulppeat puitteet. On menossa jumalanpalvelus, joka välitetään videotauluilla ja kovaäänisillä toriyleisölle. Näemme myös pyhiinvaeltajia, jotka taittavat matkan viimeiset sadat metrit polvillaan.

Seuraava kohdekaupunki on Batalha, jonka valtava luostari kirkkoineen on kansallinen monumentti. Se on äärimmäisen runsaasti koristeltua emanuelintyyliä.  Sitä rakennettiin 200 vuotta, ja on kyseenalaista, valmistuiko se koskaan; ainakin yhdestä salista jäi puuttumaan katto. Lounas syödään Nazaren rantakaupungissa. Sen hiekkaranta on mahtava, mutta huhtikuinen Atlantin vesi ja viileä merituuli ei houkutellut uimareita. Surffaajia Nazare kyllä houkuttelee, sillä siellä on maailman suurimmat aallot johtuen merenpohjan muodosta. Maailmanennätys, suurin surfattu aalto 26,2 m, on tehty juuri Nazaressa. Tänään aallot näyttävät aivan tavallisilta.

 Päivän viimeinen kohde on Obidas, hyvin säilynyt muurien ympäröimä keskiaikainen linnoituskaupunki. Käymme kirkossa ja nautimme likööriä syötävistä suklaakupeista. Vapaa-ajalla kipaisemme Arjan kanssa kaupungin korkeimpaan linnoitustorniin. Rappuset sinne ovat sangen haasteelliset, ja yksi ohittamamme ulkomainen turisti nimittelee meikäläistä vuorivuoheksi. Ilahdun ja kiitän kohteliaisuudesta.  

 

Ma 27.4.   Sesimbra

 

Maanantain retki suuntautuu aluksi Azetaon kylään, jossa meille esitellään viiniyhtiö Jose Maria da Fonsecan historiaa ja tuotteita. Sama suku johtaa yhtiötä jo seitsemännessä polvessa. Näemme mahonkisia 20000 litraa vetäviä tynnyreitä ja tulemme ostaneeksi pullon moscatel-viiniä tuliaisiksi.

Seuraava kohde on Sesimbran kalastajakylä. On matkamme kuumin päivä, helleraja ylittyy ja aurinko paistaa. En voi vastustaa kylän täydellisen hiekkarannan houkutusta; käyn uimassa vaikka vesi on kylmää, vain 16 asteista.

Sitten ajetaan läpi Arrabidan luonnonpuiston. Sitä on vaikea hahmottaa puistoksi. Minusta se näyttää pusikoituneelta joutomaalta, jonka keskellä on betonitehdas ja hiekkakuoppa. Sieltä on kuitenkin hyvä näköala Setubalin kaupunkiin ja upeille hiekkarannoille, joista vaikuttavin on 20 km pituinen hiekkasärkkä. Paluumatkalla Setubalista nähtiin Lissabon uudelta kantilta, sillä sinne saavuttiin Tejo-joen yli 17 km pituista Vasco da Gama-siltaa pitkin. Nähtiin myös haikaroiden kerrostaloja, ne kun olivat tehneet pesiään voimajohtopylväisiin, useita pesiä samaan pylvääseen eri korkeuksille.

 

Ti 28.4.   Kotiin takaisin

 

Lissabonin lentoaseman McDonalds’issa nautitaan päivällinen ja palataan kotimaahan Finnairin kyydissä. Kotimaassa on sillä aikaa lusittu takatalvi. Keskiyöllä parin asteen lämpötila tuntuu vilpoiselta.