Kreetan matkakertomus  2014 

Pe   05.09.   Rethymnon
Aiomme jatkaa hellekesää viikolla Kreetan saarella. Herätys on klo 04:10 . Finnairin lento Kreetalle kestää vajaat neljä tuntia. Majoitumme viiden tähden hotelliin Creta Palace. Se sijaitsee saaren pohjoisrannikolla Rethymnon -nimisen pikkukaupungin laitamilla 7 km pitkän hiekkarannan äärellä.
Kreikka on helppo lomakohde. Se ei ole kovin kaukana, aikavyöhyke ja valuutta on sama kuin Suomessa, vesijohtovesi on juomakelpoista ja alkuasukkaat ystävällismielisiä.   Lämmintä on sopivasti +30 C , yölläkin reilut +20 C, ja merivesi on kesän jäljiltä lämmintä. Ehdimme ensimmäisenä päivänä kävellä lähiseudulla ja uida meressä. Huomaamme, että auringossa on syyskuussakin potkua, ja suojavoiteen käyttö on tarpeellista.
Illalla syömme Tavernassa grillattuja lampaankyljyksiä. Kreikkalainen salaatti maistuu täällä erityisen hyvältä.

La 06.09. Linnoitus
Hotellissamme aurinkotuolit ja rantapyyhkeet kuuluvat hintaan. Varattuamme sellaiset lähdemme vaeltamaan pitkin hiekkarantaa kohti kaupungin keskustaa.
Jatkamme vaellusta rantakadulla, edessämme niemellä näkyvä Turkkilaisten rakentama linnoitus näkyy yhä lähempänä. Kaivamme repusta jotain säädyllistä vaatetusta tullessamme keskustaan. Arja joutuu ostamaan rättikauppiaalta paidan. Tutustumme linnoitukseen. Nautimme päiväkahvit rantakadulla ja kävelemme takaisin hotellille. Uimme ja nautimme myöhemmin illallisen hotellin ravintolassa. Lompakossa käy sen verran kova puhuri, että syömme jatkossa lähiseudun tavernoissa.

Su   07.09.   Hania
Julkisten kulkuneuvojen käyttö vieraassa maassa vaatii aina perehtymistä, mutta on silti seikkailu. Ajattelimme tänään käydä päiväkahvilla 70 km:n päässä Haniassa. Täällä paikallisbusseissa ei voi maksaa käteisellä. Lippuja onneksi myytiin hotellin marketissa. Meille oli kerrottu, että kaikki hotellin ohi ajavat bussit, jotka suostuvat ottamaan meidät kyytiin, ajavat Rethymnonin linja-autoasemalle. Tämä , johon satumme pääsemään, kuitenkin ajaa sen ohi, ja kun älyämme nousta siitä pois ja kävellä puoli kilometriä takaisin päin, myöhästymme minuutin Hanian pikavuorosta. Onneksi meillä ei ole mihinkään kiire, kun olemme lomalla ja vielä eläkkeelläkin. Sitä paitsi on ihan hyvä tutustua hieman lisää Rethymnonin keskustaan odotellessamme tunnin päästä lähtevää seuraavaa bussia. Sillä pääsemmekin Haniaan . Tutustumme Vanhaankaupunkiin ja Venetsialaisten linnoittamaan satamaan, jossa ne päiväkahvitkin sitten nautitaan. Paluumatkan alussa Hanian linja-autoasemalla saamistamme sekavista mutta vääristä ohjeista huolimatta löydämme oikean bussin . Myös Rethymnonissa tarvitsemme onnea hotellille menevän paikallisbussin löytämisessä, mutta sitähän meillä on.

Ma   08.09.   Samaria
Herätys klo 04. Olemme saaneet erikoisluvan mennä aamiaiselle klo 04:45 . Klo 05:20 lähtee retkibussi täysikuun paisteessa kohti Valkoisia vuoria ja Euroopan suurinta luonnonrotkoa, Samaria-raviinia. Lähtöpaikka rotkon yläpäässä on 1200 metrin korkeudella, mikä tuo viileyttä aamuilmaan. Kyseessä on kansainvälinen retki, opas ei puhu suomea, eikä ketään muuta suomalaista ole retkellä mukana. Muut retkeläiset painuvat jo jyrkkää serpentiinipolkua kanjoniin, minä palaan vielä puhuttelemaan bussin luokse jäänyttä opasta: Tarviiko meidän odotella häntä välietapeilla vai saammeko mennä omaan tahtiin ? – Saamme luvan painua omaa vauhtiamme vaikka Libyanmerelle. Arjaa kilpailuhenkisenä harmittaa, kun jäämme alussa joukon viimeisiksi, mutta vakuutan hänelle, että olemme ekana perillä , ehdimme rauhassa uida, ottaa aurinkoa ja syödä tavernassa muita odotellessa. Polku rotkon suulle Agia Roumelin kylään on 16 km pitkä ja paikoin kivinen. On ankarasti kielletty lähtemästä matkaan, jos on jotain terveysongelmaa. Sairaankuljetus rotkossa perustuu aaseihin ja muuleihin. Rotko on mahtava elämys, vaikka on nähnyt Grand Canyoninkin. Ohitamme oman bussin väen ensimmäiseen välietappiin mennessä. Loppumatkalla ohitamme joskus aikaisemmin saapuneen bussin porukat. Perillä majoitumme paikallisen kahvilayrittäjän aurinkotuoleihin tummahiekkaiselle rannalle ja uimme Libyanmeren lämpimissä aalloissa. Agia Roumelin kylä sijaitsee Kreetan etelärannikolla jyrkkien vuorten ja meren välissä, joten sinne ei johda maantietä. Siirrymme laivalla Hora Sfakionin satamakaupunkiin, josta retkibussi meidät illan jo hämärtyessä kuljettaa serpentiinitietä Valkoisten Vuorten välistä takaisin hotellille. Arja kysyy , tippuuko näitä autoja koskaan rotkoon . Yritän lohduttaa, että ainakaan kahta kertaa ei ole yksikään auto tippunut rotkoon.

Ti   09.09.   Löhöilyä
Vaikka olemme tottuneita liikkumaan, edellispäivän retki on kipeyttänyt alamäkikävelylihakset, ja Arja köpöttelee kerrankin kuin muutkin ikäisensä . Etenkin portaiden laskeutuminen on hankalaa . Arja ottaa hotellin kylpyläosastolla rentouttavan hieronnan. Hän pääsee kauniin kreikkalaisen nuorukaisen käsittelyyn. Muutoin vain löhöilemme rannassa ja uima-altaalla.

Ke 10.09.   Knossos
Tänään on Aurinkomatkojen retki saaren pääkaupunkiin Iraklioniin. Mukavaa kuulla suomen kieltä vaihteeksi. Hotellissamme on vain kaksi muuta suomalaispariskuntaa. Tutustumme ensin Arkeologiseen museoon. Sitten on omaa aikaa seikkailla kaupungilla . Lopuksi tutustutaan Knossokseen, tarunhohtoiseen muinaiseen pääkaupunkiin ja palatsiin. Vaikka pidämmekin lämpimästä, olemme tyytyväisiä, ettemme ole täällä heinäkuussa, sillä aurinko lämmittää rauniokaupungin kuin uunin. Minolaisen kulttuurin aikaan 2000 vuotta ennen Kristusta Kreetan laivasto hallitsi Välimerta, mutta muita maita heillä ei ollut innostusta valloittaa.
Paluumatkalla opas jakaa retkeläisille koepaperit ja järjestää pistokokeet, kuinka hyvin hänen juttunsa ovat jääneet mieleen. Joku palkintokin on parhaalle joukkueelle luvassa. Koska me eläkeläiset olemme tunnetusti hyvämuistisia ja oppivaisia, saamme Arjan kanssa kaikki 10 vastausta oikein. Valitettavasti samaan pystyy eräs muukin pariskunta, jolloin toimitetaan arvonta. Muhkeaviiksinen onnetar eli bussikuskimme ei suosi meitä, mutta tunnemme itsemme kuitenkin voittajajoukkueeksi.

To   11.09.   Lentopalloa
Olimme ilmoittautuneet torstaiksi Kallikratis -rotkon vaellukselle, mutta retki peruuntuu liian vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Niinpä vietämme koko päivän uimarannalla. Hotellin rantakentällä pelataan lentopalloa joka päivä klo 11 ja 16, ja osallistun molempiin peleihin. Muut pelaajat ovat enimmäkseen venäläisiä ja saksalaisia. Siinä välillä kävelemme Arjan kanssa hiekkarantaa pitkin itään poispäin Rethymnonista ja käymme päiväkahvilla eräässä rantakahvilassa.

Pe 12.09.   Kotiinpaluu
Hotelliaamiaisella pöytäämme köpöttelee herttainen itävaltalainen ukko ja alkaa puhua meille saksaa. Kun saamme kielen vaihtumaan englanniksi selviää, että hän on vuosia sitten tavannut sveitsiläisen pariskunnan, joka on aivan meidän näköisemme. Vaikka joudumme sanomaan, ettemme ole ikinä käyneetkään Sveitsissä, juttelemme kuitenkin niitä näitä, kerromme , että Mari on ollut au-pairina Itävallassa ja olemme olleet viikon Seefeldissä hiihtämässä.    Saamme vinkkejä, missä muualla kannattaa käydä, jos vielä tulemme Itävaltaan.
Kotimatkalla ei onneksi tapahdu mitään hauskoja kommelluksia. Eteisen lattialla on iso kasa postia.